Työpaikkani on päiväkodin alapuolella, kellarissa. Minulla on välillä ovi auki ulos, jotta täällä ei olisi niin kovin kuuma. No, parhaillaan on päiväkodissa ulkoiluaika, ja jokin aika sitten oli hauskaa kuunnella kun joku lapsista rupesi laulamaan: "Tavikset tahtoo tositeeveen, oman pesän ja pienen peeheen." Muutaman kerran rallatteli kertosäettä lävitse. Tuo ihmeellisesti hymyn huulille tylsinä ja harmaina hetkinä.

Matkalla töihin sain myös hymyn huulilleni osaksi matkaa, kun pihalta, josta mulle yleensä ohikulkiessa haukahtelee musta karvainen pitkän narun päähän kiinnitetty koira, yhtäkkiä tielle asti minun luokseni karkasi erinäköinen, selvästi vielä nuori pentu. Nuuskii kättä ja hyppää vasten. Niin ihanan ystävällinen. Ei voinut olla hymyilemättä jonkin matkaa vielä eteenpäinkin.

Tiedän, että koirat pitäsi pitää kiinni niin etteivät noin pääse karkailemaan, varsinkin kun pihalla ei ole kunnon aitoja ja porttiakaan. Tiedän että kaikki eivät pidä koirista, jotkut pelkäävät koiria ja moni on allerginen pahastikin, joten en siis mitenkään puolustele isäntää missään mielessä. Mutta itse en pistänyt koiran tervehdyskäyntiä pahakseni. Enemmän pelkäsin että se menee vieressä olevalle vilkkaammalle tielle ja voi jäädä auton alle.

Isäntä tulikin ihan tuossa tuokiossa ulos (kalsareissaan, hih) ja kutsui koiran luo ja otti sisälle, eli ei siellä oltu mitenkään "heitteille" koiraa jätetty, vaan ilmeiseti huomattiin pihalta karkaaminen aika nopeasti.