Ah tätä autuutta. Lapset päiväkodissa ja koulussa, hiljainen talo, rauhallinen aamupala...

Mulla on tänään poikkeuksellisesti "iltavuoro". En ole siitä mitenkään kovin innoissani muuten, sillä joudun jonkun toisen hommiin, sellaisen toisen, joka ei vielä kertaakaan ole tullut syyskuussa alkaneeseen keskiviikkoiltahommaansa, joten tuskin siis tänäänkään tulee, joten minun pitää sinne mennä. No, saattaa olla, että sitä työtä ei kuitenkaan oikeasti tänään ole, mutta jonkun on kuitenkin oltava paikalla, jos kuitenkin on. Sekavaa tiedän. Olen ilmeisesti sitä jännittänyt koko viime yön, tai tätä iltaa muutenkin, kun viimeyönä maha kiersi niin, että jouduin 2 kertaa heräämään vessaan. Muutenkin tänään on "omien" lasten kanssa aikatauluongelma iltapäivällä, sekin jännittää, että ehtiikö vai meneekö paljonkin yliajan.

Menen noin yhdeksi (ehkä varttia yli olen perillä, riippuu suuresti linja-autostakin) ja mulla on siinä puoli tuntia aikaa kasata kaikki kamppeet toimistolta (onneksi tein valmistelut pitkälti valmiiksi viime viikolla jo) ennenkuin pitää taas kohdata lapsilauma. Sen jälkeen siinä onkin noin tunti aikaa etsiä toiset kamppeet kasaan ja suunnata sinne "toisten töihin". Puoli seitsemän aikoihin mut tullaan noutamaan kotiin. Niin ja tavallaan jo työmatkallakin teen töitä, täytyy käydä kaupassa tekemässä hankintoja iltapäivää varten.

Kohta suuntaan suihkuun, sitten on vielä reilu tunti aikaa johonkin. Saatanpa jatkaa lukemista. Pitää ottaa kirja mukaan illaksikin, jos joutuu odottelemaan tulemattomia saapuviksi.

***

Kimpulalla on viikon päästä torstaina koulukuvaus. Onneksi se on ennen ruokailua, viime vuoden kuvaan olin hieman pettynyt, kun oli joku ketsuppitahra leuassa ja hiukset miten sattuu. Olen myös ensi torstaina valvomassa pojan kouluunlähdön, joten näen, että vaateet on hyvin päällä ja hiukset harjattu (laitetaan ehkä "purkkageeliä" aamulla hiuksiin, niin pysyy jakauskin ojennuksessa).

***

Prinsessan suusta olen jo muutaman kerran saanut tänä syksynä kuulla, kuinka hän on rakastunut kahteen poikaan esikoulussa!! Kääk! Tätäkö se sitten on, tytön vanhemmuus. Poikarukat, toivottavast Prinsessa ei kovin pahasti heitä hännystä ja härnää päivän aikana.

6-vuotisneuvolakin pitäis varata, en oo vaan saanut aikaiseksi. Vähän myös pelkään että mitäköhän siellä sanotaan, lähinnä motoriikasta ja puheesta. Ei olla vieläkään saatu aikaiseksi opettaa Prinsessaa pyöräilemään! Enkä ole pitkään aikaan testannut miten yhdellä jalalla hyppiminen sujuu. No, onhan tässä pari viikkoa aikaa, sillä ajattelin varata sen neuvolan niin, että se olisi vasta ton työn päättymisen jälkeen.