Katsoin juuri Bruce taivaanlahjan. Olo on sekä tyhjä että täysi samaan aikaan. Se on hyvä elokuva, hauska mutta silti liikuttavakin, sai itkeä ja nauraa. Ihan kivasti sanomaakin sisältää, ei pelkkää tyhjää hölynpölyä. Be the miracle!

Elokuvan jälkeen tuli suuri halu olla itse se ihme. Siis tehdä jotain hyvää, hyödyllistä odottamatta mitään muilta. Esimerkiksi pistää tuulemaan täällä kotona. No mitäkö tässä vielä teen. Sama ongelma kuin aina ennenkin, kun en tiedä mistä aloittaisin.

Taidan aloittaa avaamalla pojalleni oven, jolta on taas unohtuneet avaimet kotiin.