Tai siis jo olemassaolevat lapset täytyisi pystyä päivittämään kauko-ohjattaviksi.

Babybluesissakin oli kerran - strippejäkö ne nyt sit ovat - niin ensimmäisessä kuvassa äiti vetämässä lapsia perässään ja hoputtamassa nopeemmin, nopeemmin. Toisessa kuvassa juoksemassa heidän perässään ja kehoittamassa kulkemaan hitaammin, hitaammin. Viimeisessä kuvassa hän sanoi miehelleen että haluaa seuraavan lapsen säädettävällä nopeudella.

Olen ollut tätä mieltä jo kauan, joten miksi nyt sitten. No kun oma poika kysyi tänään, että pelataanko myöhemmin lautapeliä. Sanoin että lupaan harkita asiaa, mutta en kuitenkaan vielä lupaa pelata. Ai miksikö. No siksi, että en tiedä jaksanko, riippuu siitä miten sisarukset käyttäytyvät nyt iltapäivällä. Poika sitten ihmetteli, miksi jaksan olla sitten tietokoneella. Totesin että tietokone ei kiukuttele, riehu eikä tappele (yleensä ainakaan, toisinaan tosin tämänkin kanssa menee hermot), ja jollen halua kuunnella tietokoneen ääniä, käännän äänet pois. Satuin sitten ihan vitsinä sanomaan että lapsissakin pitäis olla vastaavat mahdollisuudet (tosin tasapuolisuuden nimissä pitäisi olla aikuisissakin, ihan syntymästä asti alkaen). Naureskelimme sitä sitten pojan kanssa kahdestaan.

Rupesin sitten oikein miettimään mitä siinä kaukosäätimessä tarvittaisiin. Ei mitään kovin suurta näppäinvalikoimaa kuitenkaan. Virtanappi olisi ehdoton, virtanapista siis lapsen saisi lepotilaan tai päälle (nukkumaan/heräämään - meidän perheessä tarvitaan toisinaan ihan molempia, illalla aina nukkumaan mennessä tulee sitä sun tätä eikä millään muka pääse muka sänkyyn asti ja aamulla kun pitäisi herätä on herääminen tuskaa, tämä etenkin Kimpulalla). Paussi tai pysäytys olisi ihan hyvä, saisi pahimmissa paikoissa jonkin tietyn toimen loppumaan tai edes keskeytymään, varsinkin Prinsessamme leipäläven, jotta muutkin saisivat sanottavansa joskus sanotuksi. Hidastusnappi ja pikakelaus eteenpäin olis jees, tai sitten sellainen portaaton nopeuden säädin tietty vielä kätevämpi. Aamulla saisi pukemiseen vähän vauhtia, mutta esimerkiksi jossain julkisilla paikoilla saisi sellaisia sopivan hitaasti liikkuvia lapsia, jotta pystyy keskittymään esimerkiksi ostoksiin ja lapsiin molempiin, jottei lasten kaitsemiseen mene suurin energia ja sitten ostokset tehdään puolihuolimattomasti, suuremmalti harkitsematta tyylillä "otetaan nyt vaikka tota ja tota jotta päästään joskus kotiin". Mykistysnappi olisi ehdoton, joskus kun on kyllästymiseen asti pyytänyt, rukoillut ja käskenyt olemaan hetken hiljaa, niin ei, ei sitten millään. Ja sitten viimeisenä mutta ei vähäisimpänä, äänenvoimakkuuden säädin. Kaikki ainakin aikuisten näkökulmasta turha möly on myös lähes poikkeuksetta turhan äänekästäkin, meillä varsinkin on todella kovaääniset lapset (fakta, ei kuvitelmaa, ihan siis perusäänenvoimakkuus on meidän lapsilla jotenkin erityisen kova verrattuna moniin muihin lapsiin). Mutta sitten kun pitäisi jotain tähdellistä yrittää kertoa jollekin aikuiselle, jotain, mitä he itsekin haluavat kertoa vanhemmille, niin sitten mumistaan ja arkaillaan ja usein saa sanoa, että puhu selvemmin ja kuuluvammin.

***

HraTee heräsi, kävi hakemassa Prinsessan ja apteekista lääkkeitä. Teki eväät, söi ja lähti. Lähteissä toivotin tervetulleeksi sitten taas kotiin nukkumaan. (Ei mua veetuta yhtään, ei, varsinkin kun  joulukuun puoliväliin asti olisi kuulemma jokapäivä jotain tekemistä tarjolla työpaikalla, rivienvälistä luettuna saamme nauttia väsyneestä isistä muutaman hassun tunnin vuorokaudessa kuukaudenpäivät eteenpäin, KELE, kun selvästi hän haluaa tehdä töitä niin paljon kun niitä riittää ja mä en haluaisi aina olla kieltämässä aikuista miestä, joka ei sanomatta ymmärrä että häntä olisi ihan kiva nähdä joskus kotona hereilläkin).

Mulla alkaa päänsärky hellittämään kiitos lääkkeen. Kimpula tyhjentää ja täyttää tiskikonetta (saa siitä euron, rahankiilto silmissä siis). Prinsessa on päivälevolla. Minunkin tekisi mieli mennä nokosille.