Vähän poikkeuksellisesti tämän päivän luukusta löytyy kokonaisen elokuvan musiikki:

Disney Klassikko Tarzan

En osaa suoraan sanoa mitään kappaletta kyseisen elokuvan soundtrackiltä mistä en pitäisi. Tarzan on täynnä paljon erilaista hyvää musiikkia. Erityisesti koskettava on You'll be in my heart. Kyseinen kappale on äidiltä (otto)lapselle, suoraan sydämestä. Kun sitä kuuntelee niin ei voi olla ajattelematta omia lapsiaan. Sopivassa mielentilassa ei voi estää kyyneleitä.

Ihan toisenlaisia tunteita taas herättää kappale Trashin' the Camp, jossa ei oikeastaan lauleta mitään ymmärrettävää. Sen idea on että musiikkia voi tehdä ilman "oikeita" soittimia. Rytmi on kivan tarttuva ja sitä kuunnellessa on lähes mahdoton olla pahalla päällä, se on jotenkin kovin piristävä kappale. Paikoillaan olo on myös kyseisen kappaleen aikana lähes mahdotonta. Toisinaan tuntuu kyllä siltä, että pitäisi kappaleen innoittamana kerätä kaikki turhat ja tarpeettomat astiat, joita kukaan tuskin haluaa ostaa, kaapista ja ruveta surutta tekemään musiikkia lasten kanssa, antaa kerrankin luvalla hajoittaa lautasia ja laseja, paukuttaa kattilat lommoille jne... Mutta kun mussa asuu tylsä peikko, joka sanoo, ettei "hyviä tavaroita" saa heittää pois tai hajoittaa, mieluummin antaa niiden viedä tilaa ja hermot.

Phil Collinsilla on todella suuri osuus Tarzanin musiikkiin, niin sävellysten, sanoitusten ja laulunkin osalta. Phil Collins on kyllä ehdottomasti minun musiikkimaailmassanikin todella suuressa arvossa. Ja kaikki haastattelut mitä olen kyseiseltä herralta nähnyt ovat antaneet saman kuvan, että hän on erittäin jalat maassa ja äärettömän mukava henkilönäkin.