Seuraavaksi tarttis uppoutua viimekesän Pariisinmatkan kuviin, toisinsanoen valkata ne mitkä teetetään. Ja kun se on kuitenkin se hankalin homma kaikista kuvista, koska mun tarvii tehdä valkkaus periaatteessa kolmeen kertaan: mitä tilaa meille aikuisille ja mitä tilata sitten kummallekin lapsukaiselle myös. Eikä oo nyt enää kuin pari päivää aikaa käydä ihan kaikki loput kuvat läpi sillä silmällä ja sitten vielä poistella osasta punaiset silmät. Niin ja sitten kun kuvat on lopulta tilattu, niin niin, sitten alkaa toinen urakka kun kuvat saapuu. Ne kuvat saattaa olla saapuessaan ihan epämääräisessä järjestyksessä. Sen lisäksi pitää erotella kuvat sulle, sulle, meille... Ja tietty ne olis järkevää saada aika nopeassa aikataulussa kansioihinkin.
Tää kuvarumba sai mut aiemmin aamulla kotiintalsiessa miettimään ensin sitä, että kaikki muut elämän ensimmäiset vuosittaiset juhlat ovat aina ennen ensimmäistä syntymäpäivää. (Juu, itsestäänselvää tavallaan, mutta tällainen vain tuli mieleen.) Ensimmäinen pääsiäinen, vappu, juhannus ja joulu ja mitä niitä on, on aina ennen ensimmäistä syntymäpäivää. Vaikka sitten olisi syntynyt jouluaattona niin se on ensimmäinen joulu, toinen joulu on silloin kun on täyttänyt juuri vuoden. Ei ettäkö sitä olisi päässyt mitenkään juhlistamaan kovin hyvin edes se perhe johon syntyy, mutta on se ollut kuitenkin se ensimmäinen mikälie.
Tää kuvarumba sai mut aiemmin aamulla kotiintalsiessa miettimään ensin sitä, että kaikki muut elämän ensimmäiset vuosittaiset juhlat ovat aina ennen ensimmäistä syntymäpäivää. (Juu, itsestäänselvää tavallaan, mutta tällainen vain tuli mieleen.) Ensimmäinen pääsiäinen, vappu, juhannus ja joulu ja mitä niitä on, on aina ennen ensimmäistä syntymäpäivää. Vaikka sitten olisi syntynyt jouluaattona niin se on ensimmäinen joulu, toinen joulu on silloin kun on täyttänyt juuri vuoden. Ei ettäkö sitä olisi päässyt mitenkään juhlistamaan kovin hyvin edes se perhe johon syntyy, mutta on se ollut kuitenkin se ensimmäinen mikälie.
Toinen, hieman ehkä monimutkaisempi ajatus liittyen valokuviin oli se, että jos kouluun pyydetään tuomaan jokin vanha valokuva itsestään (esim vauvakuva), nykyaikana se on usein jo ns helpompaa ja "riskittömämpää". Meillä on melkein kaikki kuvat lapsista digimuotoisena. Ennen digikameraa meillä oli APS-kamera siitä lähtien kun Kimpula oli noin puolivuotias. Jossain vaiheessa hommasimme myös APS-skannerin, jolla sai suoraan kokonaisen filmillisen skannattua helposti kerralla. Kun hankimme Digikameran, skannasimme kaikki meidän APS-filmimme ja poltimme ne CDille, ennenkuin myimme pois kameran ja skannerin. Jos sen ajan kuvia tarvitaan jonnekin, eikun etsimään sopiva kuva ensin indeksistä, sitten katsoa esille oikea levy ja sieltä oikea kansio ja kuva ja tulostaa se. Ei tarvitse pelätä että se oma kuva kärsii lapsen matkassa kovia. Sama tietenkin pätee ihan digikameralla otettuihin kuviinkin.
Mun kirjoitukset ja ajatukset pyörii nyt aika vahvasti noitten valokuvien ympärillä. Eikö olisi mitään muuta kirjoitettavaa? Ei oikeastaan tällä hetkellä. Arki on sitä samaa kuin ennenkin, välillä on hyviä ja välillä huonoja hetkiä. Ei olla mitään kovin ihmeellisiä myöskään tehty tai touhuttu lukuunottamatta viimesunnuntaista Muumimaailman reissua. Lapset eivät ole sutkautelleet mitään kovin unohtumattomia ... paitsi eilisestä illasta tuli mieleen yksi hauska juttu.
Prinsessa oli ollut ulkona, eikä olisi halunnut tulla sisälle vielä kun hänet sieltä haettiin. Siitähän nousi kiukku! Oltiin juuri käymässä syömään, ja tytön kiukuttelun takia oli vähällä ettei tyttö jäänyt ilman ruokaa siinä vaiheessa... Typykkä itse siihen kiukuissaan huusi että "Ei ketään saa jättää syömättä!" Ei siinä voinut olla nauramatta, ja rupesin miettimään, että jos jokainen syö yhden perheenjäsenen, niin yksi jää vääjäämättä jäljelle, niin mitä sitten, kun ketään ei muka saa jättää syömättä. HraTee sanoi, että sitten pitää mennä naapuriin, ja pyytää naapuria syömään se viimeinen. Tästä se tunnelma sitten jo pikkuhiljaa kevenikin, kun Prinsessaakin alkoi huvittamaan...
Mun kirjoitukset ja ajatukset pyörii nyt aika vahvasti noitten valokuvien ympärillä. Eikö olisi mitään muuta kirjoitettavaa? Ei oikeastaan tällä hetkellä. Arki on sitä samaa kuin ennenkin, välillä on hyviä ja välillä huonoja hetkiä. Ei olla mitään kovin ihmeellisiä myöskään tehty tai touhuttu lukuunottamatta viimesunnuntaista Muumimaailman reissua. Lapset eivät ole sutkautelleet mitään kovin unohtumattomia ... paitsi eilisestä illasta tuli mieleen yksi hauska juttu.
Prinsessa oli ollut ulkona, eikä olisi halunnut tulla sisälle vielä kun hänet sieltä haettiin. Siitähän nousi kiukku! Oltiin juuri käymässä syömään, ja tytön kiukuttelun takia oli vähällä ettei tyttö jäänyt ilman ruokaa siinä vaiheessa... Typykkä itse siihen kiukuissaan huusi että "Ei ketään saa jättää syömättä!" Ei siinä voinut olla nauramatta, ja rupesin miettimään, että jos jokainen syö yhden perheenjäsenen, niin yksi jää vääjäämättä jäljelle, niin mitä sitten, kun ketään ei muka saa jättää syömättä. HraTee sanoi, että sitten pitää mennä naapuriin, ja pyytää naapuria syömään se viimeinen. Tästä se tunnelma sitten jo pikkuhiljaa kevenikin, kun Prinsessaakin alkoi huvittamaan...
Kommentit