Mitä useammin tuota hivelee sanaa toistaa, sitä kummallisemmalta se kuulostaa ja sitä enemmän alkaa epäillä että onko se nyt oikein/oikea sana/oikeassa merkityksessä.

Mutta, oikeasti otsikolla on tarkoituksensa. Meinaan äidin itsetuntoa hivelee aina, kun lapsi kehuu jotain äidissään. Toissailtana tein täytettyjä lettuja (tein lettutaikinan osaksi ruisjauhoista pelkkien vehnäjauhojen sijaan, tein niihin savulohitäytteen ja sitten vielä kuorrutin uunissa juustolla ne letturullat). Prinsessa väitti että se oli parasta ruokaa mitä hän on koskaan syönyt. Epäilen kovin totuudenmukaisuutta (en siksi, että uskoisin Prinsessan valehtelevan, vaan siksi, että olen todennut lapsilla olevan kovin ailahtelevainen mieli myös ruokien suhteen ja että välttämättä joku aiemmin syöty herkkuruoka ei juuri silloin muistu mieleen), mutta kyllä ne kehut oli mukavia kuulla. Eilen sitten lapset saivat illalla itsetehdyt jäätelöpuikot, ei mitään erikoista ja erityistä (jogurttia, rahkaa, pakastemansikoita, sokeria ja vanilliinisokeria heitetty tehosekoittimessa yhteen ja jäädytetty jäätelöpuikkomuoteissa), mutta Prinsessa sanoi että se on parasta jäätelöä, mitä hän on koskaan syönyt.

Tällaiset kehut pitää tallettaa muistiin, josko ne hieman auttaisivat ja helpottaisivat hetkinä, jolloin lapseni mielestä olen kakka-aivo (ja muita ihania nimityksiä)!