Aika vähissä ja esimerkiksi suuret määrät pyykkiä pitäis saada vielä pestyä ja kuivaksikin. Pikku paniikki ja perhosia vatsanpohjalla.

***

Eskarikeskustelu ja kouluuntutustuminen takana. Kaikki hyvin, Prinsessa on valmis kouluun, ja nyt olemme jo kallistuneet jopa sen yhdysluokan kannalle, mutta saattaa olla, että sinne onkin tunkua niin, ettei kaikki halukkaat sinne pääse. Kymmenen ykköstä sinne otetaan, ja tähän mennessä kaikki halukkaat ovat olleet tyttöjä, joten kyseisen luokan opettaja tahtoisi sinne luonnollisesti poikiakin.

Illalla sitten kolmosten vanhempainilta. Edelleen ja kokoajan tuo pojankoltiainen huolestuttaa enemmän kuin Prinsessa. Koulunkäynti on niin vuoristorataa. Taidoissa ei vikaa, käytös ja huolellisuus on ne kompastuskivet aina, kokoajan ja jatkuvasti. Sieltä liikunnanopettajalta ei ole kuulunut viestiä, joten oletan, ettei siellä ole ollut ongelmia enää ainakaan samassa mittakaavassa. Mutta kun yhdessä paikkaa menee hyvin, repsahtaa toisessa paikassa. Nyt oli sitten viimekuun kuukausiraportissa omalta opettajalta moitteita käytöksestä ja unohduksiakin taas ihan liikaa. Maha menee solmuun ja rintaa ahdistaa aina kun vain ajattelenkin näitä asioita. Vaikkei illan vanhempainilta olekaan mitenkään yksilöpainotteinen, vaan kaikille yhteinen, opettajan kohtaaminen hermostuttaa silti aina.

***

Päätäkin särkee. Mutten tahdo ottaa nyt mitään lääkkeitä. Olen niitä jo ihan tarpeeksi popsinut viimeviikkoisen hammaslääkärin jäljiltä ja nyt kun vihdoin on leuka lakannut särkemästä (ainakin yön ja tämän aamupäivän on ollut särytön), niin tekisi mieli pärjäillä ilman särkylääkkeitä. Joten yritän nyt sietää tätä otsan pakotusta tässä päivän. Jos illalla vielä särkee, niin yötä vasten sitten lääkitsen, jotta saan nukuttua.

***

Tarttis pistää ajatukset ja tehtävät järjestykseen ja aloittaa organisoitu huomiseen valmistautuminen. Mutkun on taas jotenkin niin löysä, huvittamaton ja saamaton olotila. Toivoa sopii, että akut latautuu tulevalla matkalla. Jos matkan jälkeen huvittais ja sais taas jotain aikaiseksikin.

***

Kierukkakuulumisia: eilen vuosin niukasti (juuri nyt pitäis olla rättipäivät eli ihan oikeaan aikaan), tänään en juuri ollenkaan. Mutta katson nyt tämän viikon loppuun, ennenkuin nuolaisen, mutta jos siis mun vuotoni on vähentynyt siitä entisestä siihen että tästälähin vuodan yhden (tai vaikka pari-kolmekin) päivän niukasti, niin tunnen itseni äärettömän onnekkaaksi. Ja nyt kyllä sopii toivoakin, että en matkalla pahemmin vuotelisi, ettei mitään siderumballa ja vuotovahtauksella tarttis matkalla mieltään vaivata.