Herätys oli jo kello 6.30, kun tarkoitus oli ehtiä
seitsemäksi aamiaiselle. Eipä kuitenkaan ehditty, kun aamupuuhissa vierähti
vähän pidempään, kun etsittiin vaatteita ja pakkailtiin päiväksi mukaan
otettavia tavaroita jne. Aamiaiselle päästiin vasta noin kahdeksaksi. Aamiainen
oli aika samantapainen kuin siellä mökkikylässä viimekesänä, hieman
monipuolisempi kuitenkin. Löytyi neljää eri lajia muroja, oli sämpylöitä,
croissantteja, jotain ”suklaapullia”, marmeladeja, maapähkinävoita, voita,
juustokuutioita, kinkkua ja leikkelettä, jogurttia, hedelmäsalaattia ja
omenasosetta. Juotavaksi löytyi maitoa, vettä, appelsiinimehua, teetä, kaakaota
ja useaa sorttia kahvia. Otin ihan tavallista kahvia vain. Ja en suinkaan
syönyt ihan kaikkea mahdollista, lähinnä sämpylää ja croissantteja.
Aamiaisen jälkeen otimme bussin puistoille. Olimme siellä noin yhdeksän kieppeillä. Puistohan virallisesti aukeaa vasta kymmeneltä, mutta nyt oli Disneyn hotellien asukkaille Extra Magic Hours, eli se oli meidän aikana joka päivä auki hotelliasukeille kaksi tuntia ennen normaalia aukeamisaikaa. Tosin kaikki eivät olleet auki näinä ylimääräisinä taikatunteina, tällöin oli auki vain Fantasyland ja Discoveryland eikä niissäkään kaikki kohteet.
Suuntasimme ensin Fantasylandiin. Kävelimme linnan kellarin läpi ja moikkasimme matkalla löhikäärmettä. Ensimmäinen laite tälle päivälle oli Les Voyages de Pinocchio, kummitustalotyylinen (ei toki mikään kummitustalo) ajelu läpi Pinocchion tarinan. Ihan kiva, noin niin kuin kerran koettavaksi, mutta ei mitenkään järin mieleenpainuva. Seuraavaksi jonotimme Dumbo the Flying Elephantiin. Taisi olla pisin jonotus tähän mennessä, vaikkei vielä ollut puisto edes virallisesti auki. Dumbo oli vastaava kuin lentävät matot Studios Parkin puolella, eli itse sai määräillä lentokorkeutta. Mua hiukan hirvitti se pomppiva meno kun korkeutta sääteli, tai siis se tuntui vähän inhottavalta, muuten kiva lento.
Extra Magic Hours oli jo loppu kun päästiin Dumbosta, joten puistoon oli päässyt jo muitakin vieraita. Päätimme siis suunnata Adventurelandiin, mutta matkalla huomasimme että Winnie the Pooh and Friends, Too oli alkamassa ihan pian Fantasy Festival Stagella, joten päätimme käydä katsomassa sen alta pois. Ihan mukava sekakielinen pukuesitys (Risto Reipas toki oli ihan ihminen ilman kokovartalopukua), lapsille tietty suunnattu, joten Prinsessa siitä taisi eniten nauttia.
Adventurelandissa melkoisen sananmukaisesti seikkailimme ensin Adventure Islella, seikkailusaarella, joka oli aikasen sokkeloinen. Luolia kerrakseen, löysimme tiemme myös pääkalloluolaan jossa toden totta kuten Kriisikin omassa matkaraportissaan mainitsi, haisi pissa, joten siellä ei kauan tehnyt mieli olla. Ihan hieno saari muutoin, melkein voisi jopa eksyä, ellei siellä olisi joka puolella Sortie kylttejä tai viittoja eri luoliin ja paikkoihin. Seikkailujen jälkeen mies haki itselleen Fast Passin Indiana Jones vuoristorataan (poika ei uskaltautunut mukaan ihana niin hurjaan menon, minusta puhumattakaan ja Prinsessa on siihen jopa vielä liian pieni). Paluuaikaa odotellessa mentiin kipuamaan Robinsonin puumajaan, joka oli ihan hieno vaikka olikin paljon portaita kivuttavana.
Puumajan jälkeen mies suuntasi Indiana Jonesiin kun me muut menimme Pirates Beachille, leikkipaikalle jonne poika olisi tällä kerralla ollut kyllä ikärajahaarukassa mutta oli pituusrajoituksen yli ja pahasti. Prinsessa siis kiipeili ja leikki, minä kuvailin ja Kimpula lähinnä istuskeli kallionkolossa. Kun HraTee palasi omilta seikkailuiltaan menimme Merirosvolaivan kannella käymään ja ostimme laivan vierestä kioskista pienimuotoista syötävää. Silloin ripsutteli jopa pikkasen vettä. Pääsimme ”sillan alle” syömään, mutta eihän siinä uskaltanut kauaa paikallaan istua, kun joku ampiainen kiusasi ja pyöri ympärillä koko ajan. Jollei joku vielä satu tietämään, pelkään hysteerisesti amppareita, varsinkin jos ne osoittaa pientäkin mielenkiintoa minua kohtaan.
Ruokailtuamme menimme Pirates of the Caribbean ajelulle. Huomasi, että joko kaikkea ei näe yhdellä kertaa tai sitten sitä unohtaa aika tehokkaasti osan näkemästään. Kiva se oli tälläkin kertaa, mutta niitä pieniä pudotuksia osasi jo odottaa, eikä ne tuntuneet oikein miltään enää sen Big Thunder Mountainin jälkeen. Koska ei ollut enää tarkoitus tämän jälkeen palailla Adventurelandiin kuin korkeintaan juuri tälle piraattiajelulle jos jää aikaa, kiertelimme vielä vähän ja otimme valokuvia. Matkalla Adventurelandista takaisin kohti Fantasylandia kävelimme vielä läpi lumotun Aladdinin käytävän, jossa käytiin tarina läpi kuvin ja nukkeasetelmin.
Fantasylandissa menimme Lumikkiajelulle, joka oli vastaava kuin aamuinen Pinocchio: nopea ja näkymät tuttuja elokuvasta. Kiva siis kertaalleen koettavaksi. Oli tarkoitus myös mennä It’s a Small World ajelulle, mutta sen portilla seisoskeli nainen, joka kertoi, että se on suljettu, avataan tunnin tai parin sisällä uudestaan. Joten sen sijaan asetuimme teatterin linnan katsomoon odottelemaan paraatia alkavaksi. Ennen paraatia meille kävi myös esiintymässä joku norjalainen orkesteri (puhaltimia ja rumpuja ja paraatiasuja, onko sellaisilla orkestereilla jokin oma nimitys?), Stalsberg Vikersund Og Amot Korps, Disney Magic Music Days tapahtumiin liittyen. Siinä odotellessakin sade ripsutteli toisinaan, ei onneksi kovin pahasti ruvennut satamaan. Ja jälleen kerran omaksi ja tällä kertaa myös sivustaseuraajien kauhuksi, ampiainen päätti kiinnostua minusta ja pyöri ympärilläni niin, että kiljahtelin hysteerisesti, pyörin ja huidoin (onneksi penkkirivien välisellä käytävällä, en siis huitaissut ketään ihmistä samassa rytäkässä) ja juoksin karkuun. Jäin katsomon taakse kukkapenkin reunalle hetkeksi istumaan ja rauhoittumaan ennen kuin palasin paikoilleni katsomoon. Vihdoin neljältä alkoi Once Upon a Dream paraati, jonka videoin joten enpä hirveästi oikeasti nähnyt sitä, mutta sen onneksi voi katsella uudestaan ja uudestaan sitten televisiosta.
Paraatin jälkeen menimme linnan pihalle odottelemaan pian alkavaa Miekka kivessä esitystä. Siinä odotellessa istuimme penkillä napostelemassa ja juomassa Prinsessan kanssa, mies oli jossain pojan kanssa kauempana, kun takaani, linnan käytävältä joku taputtaa mua olkapäälle: tyttöhiiri, näitä Tuhkimon ystävällisä kavereita, jotka häntä auttoivat puvun ompelemisessakin. Pyysin Prinsessaa kääntymään ympäri ja katsomaan kuka siinä on. Kutsuin myös miesväen paikalle ja HraTee tuli ottamaan kuvia Prinsessasta hiiren kanssa. Siitä siirryimme miekka kivessä -korokkeen laidan ympäri seisoskelemaan ja odottamaan pian alkavaa esitystä. Senkin videoin, mutta koin myös itsekin hieman täydellisemmin kuin aiemmat videoimani tilanteet. Merlin saapui, jutteli paljon ranskaksi ja englanniksikin, jossain vaiheessa valitsi yleisöstä jonkun miehen yrittämään miekkaa kivestä. Ei noussut, vaikka oli iso aikuinen mies. Miehen jälkeen Merlin valitsi joukosta nuoren pojan ja voilá, miekka nousi kuin nousikin kivestä (tosin ei ihan irti asti, miekan kärki jäi vielä kiven sisään). Tämä poika kruunattiin kuninkaaksi.
Kun miekka oli saatu kivestä (ja taas paikoilleen kiveen) lähdimme kiertämään Liisan Labyrintin, tällä kertaa rauhassa, lapset lähettyvillä (viimevuonna lapset ja pikkusiskoni katosivat alta aikayksikön, ja labyrintti suurin piirtein juostiin läpi lapsia etsien, jotka viimein löytyivät labyrintin keskellä olevasta linnasta). Ja labyrintin jälkeen menimme uudestaan yrittämään It’s a Small World veneajelulle, tällä kertaa se oli jo taas auki. "It’s a small world after all" soi läpi veneajelun ja nähtiin paljon eri kansallisuuksiin puettuja nukkeja ja nähtävyyksiä. Mukava ja rentouttava ajelu. Veneilyn päätteeksi oli vielä pieni huone jossa oli taloja ja muita rakennuksia joiden sisällä oli televisioita joissa pyöri pieniä ohjelmanpätkiä joita kävimme kurkkimassa. Koska ajelun sponsorina toimii ranskalainen puhelinyhtiö, lähes jokaisessa pätkässä puhuttiin puhelimessa toiselle puolelle maailmaa.
Pienen maailman jälkeen katselimme kun Character Express (linkki ei ole todellakaan meidän kuvaama pätkä) puksutteli Main Streetiltä linnan edessä olevalle aukiolle. Musiikki oli tarttuva ja tanssituttava. (Varsinkin kun sen musiikin kuuli viikon aikana useampaan kertaan ja junankin näki pariin muuhunkin otteeseen, niin se jäi päähän soimaan, mikä ei välttämättä ole ihan pahakaan asia.) Lähdimme seuraamaan ”junaa” ja kun se pysähtyi aukiolle ja hahmot hajaantuivat ympäri aukiota tapaamaan puistovieraita me ryntäsimme jonoihin mukaan. Olimme ostaneet lapsille nimmari ja valokuvakirjat, johon jokaiselle aukeamalle tulee nimmari + valokuva. Tällä kertaa lapset ehtivät saada nimmarin Pinocchiolta. Stitchinkin luo menimme jonottamaan, mutta juuri vähän ennen lasten vuoroa olikin jo hahmojen aika palata junaan ja puksuttaa pois.
Meidän päivä puistojen osalta oli jo tässä vaiheessa ohi, joten kävelimme Disney Villagen läpi hotellille, käyden matkalla Villagen McDonaldsissa syömässä. Hotellilla taas samat iltarutiinit, eli kuvien ja videoiden siirrot, akut lataukseen jne. Mun ja miehen nukkumaanmeno oli siis taas todella myöhäinen.
Aamiaisen jälkeen otimme bussin puistoille. Olimme siellä noin yhdeksän kieppeillä. Puistohan virallisesti aukeaa vasta kymmeneltä, mutta nyt oli Disneyn hotellien asukkaille Extra Magic Hours, eli se oli meidän aikana joka päivä auki hotelliasukeille kaksi tuntia ennen normaalia aukeamisaikaa. Tosin kaikki eivät olleet auki näinä ylimääräisinä taikatunteina, tällöin oli auki vain Fantasyland ja Discoveryland eikä niissäkään kaikki kohteet.
Suuntasimme ensin Fantasylandiin. Kävelimme linnan kellarin läpi ja moikkasimme matkalla löhikäärmettä. Ensimmäinen laite tälle päivälle oli Les Voyages de Pinocchio, kummitustalotyylinen (ei toki mikään kummitustalo) ajelu läpi Pinocchion tarinan. Ihan kiva, noin niin kuin kerran koettavaksi, mutta ei mitenkään järin mieleenpainuva. Seuraavaksi jonotimme Dumbo the Flying Elephantiin. Taisi olla pisin jonotus tähän mennessä, vaikkei vielä ollut puisto edes virallisesti auki. Dumbo oli vastaava kuin lentävät matot Studios Parkin puolella, eli itse sai määräillä lentokorkeutta. Mua hiukan hirvitti se pomppiva meno kun korkeutta sääteli, tai siis se tuntui vähän inhottavalta, muuten kiva lento.
Extra Magic Hours oli jo loppu kun päästiin Dumbosta, joten puistoon oli päässyt jo muitakin vieraita. Päätimme siis suunnata Adventurelandiin, mutta matkalla huomasimme että Winnie the Pooh and Friends, Too oli alkamassa ihan pian Fantasy Festival Stagella, joten päätimme käydä katsomassa sen alta pois. Ihan mukava sekakielinen pukuesitys (Risto Reipas toki oli ihan ihminen ilman kokovartalopukua), lapsille tietty suunnattu, joten Prinsessa siitä taisi eniten nauttia.
Adventurelandissa melkoisen sananmukaisesti seikkailimme ensin Adventure Islella, seikkailusaarella, joka oli aikasen sokkeloinen. Luolia kerrakseen, löysimme tiemme myös pääkalloluolaan jossa toden totta kuten Kriisikin omassa matkaraportissaan mainitsi, haisi pissa, joten siellä ei kauan tehnyt mieli olla. Ihan hieno saari muutoin, melkein voisi jopa eksyä, ellei siellä olisi joka puolella Sortie kylttejä tai viittoja eri luoliin ja paikkoihin. Seikkailujen jälkeen mies haki itselleen Fast Passin Indiana Jones vuoristorataan (poika ei uskaltautunut mukaan ihana niin hurjaan menon, minusta puhumattakaan ja Prinsessa on siihen jopa vielä liian pieni). Paluuaikaa odotellessa mentiin kipuamaan Robinsonin puumajaan, joka oli ihan hieno vaikka olikin paljon portaita kivuttavana.
Puumajan jälkeen mies suuntasi Indiana Jonesiin kun me muut menimme Pirates Beachille, leikkipaikalle jonne poika olisi tällä kerralla ollut kyllä ikärajahaarukassa mutta oli pituusrajoituksen yli ja pahasti. Prinsessa siis kiipeili ja leikki, minä kuvailin ja Kimpula lähinnä istuskeli kallionkolossa. Kun HraTee palasi omilta seikkailuiltaan menimme Merirosvolaivan kannella käymään ja ostimme laivan vierestä kioskista pienimuotoista syötävää. Silloin ripsutteli jopa pikkasen vettä. Pääsimme ”sillan alle” syömään, mutta eihän siinä uskaltanut kauaa paikallaan istua, kun joku ampiainen kiusasi ja pyöri ympärillä koko ajan. Jollei joku vielä satu tietämään, pelkään hysteerisesti amppareita, varsinkin jos ne osoittaa pientäkin mielenkiintoa minua kohtaan.
Ruokailtuamme menimme Pirates of the Caribbean ajelulle. Huomasi, että joko kaikkea ei näe yhdellä kertaa tai sitten sitä unohtaa aika tehokkaasti osan näkemästään. Kiva se oli tälläkin kertaa, mutta niitä pieniä pudotuksia osasi jo odottaa, eikä ne tuntuneet oikein miltään enää sen Big Thunder Mountainin jälkeen. Koska ei ollut enää tarkoitus tämän jälkeen palailla Adventurelandiin kuin korkeintaan juuri tälle piraattiajelulle jos jää aikaa, kiertelimme vielä vähän ja otimme valokuvia. Matkalla Adventurelandista takaisin kohti Fantasylandia kävelimme vielä läpi lumotun Aladdinin käytävän, jossa käytiin tarina läpi kuvin ja nukkeasetelmin.
Fantasylandissa menimme Lumikkiajelulle, joka oli vastaava kuin aamuinen Pinocchio: nopea ja näkymät tuttuja elokuvasta. Kiva siis kertaalleen koettavaksi. Oli tarkoitus myös mennä It’s a Small World ajelulle, mutta sen portilla seisoskeli nainen, joka kertoi, että se on suljettu, avataan tunnin tai parin sisällä uudestaan. Joten sen sijaan asetuimme teatterin linnan katsomoon odottelemaan paraatia alkavaksi. Ennen paraatia meille kävi myös esiintymässä joku norjalainen orkesteri (puhaltimia ja rumpuja ja paraatiasuja, onko sellaisilla orkestereilla jokin oma nimitys?), Stalsberg Vikersund Og Amot Korps, Disney Magic Music Days tapahtumiin liittyen. Siinä odotellessakin sade ripsutteli toisinaan, ei onneksi kovin pahasti ruvennut satamaan. Ja jälleen kerran omaksi ja tällä kertaa myös sivustaseuraajien kauhuksi, ampiainen päätti kiinnostua minusta ja pyöri ympärilläni niin, että kiljahtelin hysteerisesti, pyörin ja huidoin (onneksi penkkirivien välisellä käytävällä, en siis huitaissut ketään ihmistä samassa rytäkässä) ja juoksin karkuun. Jäin katsomon taakse kukkapenkin reunalle hetkeksi istumaan ja rauhoittumaan ennen kuin palasin paikoilleni katsomoon. Vihdoin neljältä alkoi Once Upon a Dream paraati, jonka videoin joten enpä hirveästi oikeasti nähnyt sitä, mutta sen onneksi voi katsella uudestaan ja uudestaan sitten televisiosta.
Paraatin jälkeen menimme linnan pihalle odottelemaan pian alkavaa Miekka kivessä esitystä. Siinä odotellessa istuimme penkillä napostelemassa ja juomassa Prinsessan kanssa, mies oli jossain pojan kanssa kauempana, kun takaani, linnan käytävältä joku taputtaa mua olkapäälle: tyttöhiiri, näitä Tuhkimon ystävällisä kavereita, jotka häntä auttoivat puvun ompelemisessakin. Pyysin Prinsessaa kääntymään ympäri ja katsomaan kuka siinä on. Kutsuin myös miesväen paikalle ja HraTee tuli ottamaan kuvia Prinsessasta hiiren kanssa. Siitä siirryimme miekka kivessä -korokkeen laidan ympäri seisoskelemaan ja odottamaan pian alkavaa esitystä. Senkin videoin, mutta koin myös itsekin hieman täydellisemmin kuin aiemmat videoimani tilanteet. Merlin saapui, jutteli paljon ranskaksi ja englanniksikin, jossain vaiheessa valitsi yleisöstä jonkun miehen yrittämään miekkaa kivestä. Ei noussut, vaikka oli iso aikuinen mies. Miehen jälkeen Merlin valitsi joukosta nuoren pojan ja voilá, miekka nousi kuin nousikin kivestä (tosin ei ihan irti asti, miekan kärki jäi vielä kiven sisään). Tämä poika kruunattiin kuninkaaksi.
Kun miekka oli saatu kivestä (ja taas paikoilleen kiveen) lähdimme kiertämään Liisan Labyrintin, tällä kertaa rauhassa, lapset lähettyvillä (viimevuonna lapset ja pikkusiskoni katosivat alta aikayksikön, ja labyrintti suurin piirtein juostiin läpi lapsia etsien, jotka viimein löytyivät labyrintin keskellä olevasta linnasta). Ja labyrintin jälkeen menimme uudestaan yrittämään It’s a Small World veneajelulle, tällä kertaa se oli jo taas auki. "It’s a small world after all" soi läpi veneajelun ja nähtiin paljon eri kansallisuuksiin puettuja nukkeja ja nähtävyyksiä. Mukava ja rentouttava ajelu. Veneilyn päätteeksi oli vielä pieni huone jossa oli taloja ja muita rakennuksia joiden sisällä oli televisioita joissa pyöri pieniä ohjelmanpätkiä joita kävimme kurkkimassa. Koska ajelun sponsorina toimii ranskalainen puhelinyhtiö, lähes jokaisessa pätkässä puhuttiin puhelimessa toiselle puolelle maailmaa.
Pienen maailman jälkeen katselimme kun Character Express (linkki ei ole todellakaan meidän kuvaama pätkä) puksutteli Main Streetiltä linnan edessä olevalle aukiolle. Musiikki oli tarttuva ja tanssituttava. (Varsinkin kun sen musiikin kuuli viikon aikana useampaan kertaan ja junankin näki pariin muuhunkin otteeseen, niin se jäi päähän soimaan, mikä ei välttämättä ole ihan pahakaan asia.) Lähdimme seuraamaan ”junaa” ja kun se pysähtyi aukiolle ja hahmot hajaantuivat ympäri aukiota tapaamaan puistovieraita me ryntäsimme jonoihin mukaan. Olimme ostaneet lapsille nimmari ja valokuvakirjat, johon jokaiselle aukeamalle tulee nimmari + valokuva. Tällä kertaa lapset ehtivät saada nimmarin Pinocchiolta. Stitchinkin luo menimme jonottamaan, mutta juuri vähän ennen lasten vuoroa olikin jo hahmojen aika palata junaan ja puksuttaa pois.
Meidän päivä puistojen osalta oli jo tässä vaiheessa ohi, joten kävelimme Disney Villagen läpi hotellille, käyden matkalla Villagen McDonaldsissa syömässä. Hotellilla taas samat iltarutiinit, eli kuvien ja videoiden siirrot, akut lataukseen jne. Mun ja miehen nukkumaanmeno oli siis taas todella myöhäinen.
Kommentit