Tässä syön aamupalaani. Molempien lasten herätyskellot ovat jo soineet. Töihinlähtö reilun puolen tunnin päästä. Väsyttää, vaikka nukuin suht pitkän yön. Mutta kummasti yleensä tässä aamun aikana piristyn ja väsymys yleensä katoaa. Toivottavasti tänäänkin.

Mun mieheni ei nuku selällään. Hänen omia sanojaan nuo, sillä aika usein (varsinkin silloin kun en ole itse vielä ehtinyt nukahtaa), joudun herättämään hänet ja pyytämään kääntymään kyljelleen kun kuorsaa. Minä en kiellä että joskus nukkuisin selälläni, mutta harvemmin nukun tarkoituksella selälläni. Ja tiedän, että jos satun nukkumaan selälläni, kuorsaus on lähes välttämätöntä, sillä herään/havahdun siihen joskus itsekin. En muista että mieheni olisi koskaan siitä häiriintynyt ja herättänyt mua kääntymään kyljelleni - ennenkuin viimeyönä. Heräsin siihen kun pääni heilahtaa, kun mies tyrkkää tyynynreunaa. Ei mikään miellyttävä tapa herätä. Mainitsin, että olisi voinut sen herättämisen tehdä hellemminkin.

***

Prinsessa aloitti näköjään taas narinan ja kitinän vaatteistansa. Tai siis, ei ole pahemmin kouluaamuina nyt muuten narissut ja kitissyt, on ollut ihan nätisti. Pojan kanssa aamut ovat olleet hankalampia. Toivottavasti tänään poika edes olisi kunnolla, tai muuten tästä aamusta tulee kurjaakin kurjempi.

Eilinen aamu oli pojan kanssa hankala. Eilen oli myös ensimmäinen aamu kun tytön piti lähteä ihan yksin kouluun, kun hänellä alkoi vasta yhdeksältä ja pojalla jo kahdeksalta. Kerroin kyllä, mihin aikaan ja miltä kellotaulu näyttää, kun saisi lähteä, mutta soitin sitten vielä perään (tuli kiire lähtö) ja pyysin poikaa laittamaan muistutuksen puhelimeensa pikkusiskolleen ja näyttää mistä sen sammuttaa.

***

Mutta nyt täytyy rientää. Kirjoittamisen ohessa olen laittanut mm. tytön hiukset, joten kello on jo paljon.