Tässä sitä jälleen mutustellaan aamupalaa. Väsymyksen seurana on haluttomuus ja flunssanalku. Ei tekis mieli lähteä töihin lainkaan. Onneksi on vain kaksituntinen aamu. Tosin täytyy illalla taas mennä samaiseksi kahdeksi tunniksi.

Lapset uinuu vielä, mutta kohta niidenkin kellot soi. Tosin en tiedä mitä ihmettä poika oli ajatellut, kun senkin kello soi tänään jo kuudelta. Passitin takaisin nukkumaan kolmeksi lisävartiksi. Nyt se taas soi, se pojan kello.

Lapset pääsee molemmat tänään kahdeltatoista. Jos vain suinkin ehdin siihen tasan kymmenen autoon töistä kotiin (tarkoittaa, että mun pitää päästä lähtemään töistä tasan kymmeneltä, ei yhtään yli, mutta eiköhän se onnistu, sillä olen siellä kuitenkin aina jo hyvissä ajoin ennen kahdeksaa, niin ei tunnu siltä että livistäisi ennen aikojaan), ehdin olla kotona puolitoista tuntia (reilukin ehkä) ennen kuin lapset kotiutuu. Voisin ehkä tänään ottaa ne nokoset kotiuduttuani - jos silloin vain yhtään tuntuu siltä.

Tänä aamuna ei ollut mitään luettavaa vielä blogeissakaan (ainakaan päivittynyt iGoogleen), joita yleensä lueskelen niin paljon kuin ehdin tässä aamupalan lomassa.

On hiostava aamu - tai mulla on ainakin kuuma ja nihkeä olo. Ulkona on jossain vaiheessa satanutkin. Toivottavasti ei sada työmatkalla, mä en viittis kaivaa mitään sadeasustetta esiin. Mä vihaan sateenvarjoja. Sadeviitta on sitten vaihtoehto, mutta en nyt sitäkään niin innolla päälleni pue, hiostaa entistä enemmän.

Haukotus ja huokaus. Jatkan muita aamupuuhiani.