Eikä edes mikään sarkastinen "hyvä minä" vaan ihan rehellinen selkään taputus. Kyse on vielä niinkin pienestä mutta aika merkittävästä asiasta kuin nukkumaanmeno.

Mies oli eilen työporukan kanssa saunaillassa. Sain lapset nukkumaan normaaliin yhdeksän aikaan ja koska en viitsinyt katsella jo muutenkin talteen meneviä ohjelmia jotka mieskin haluaa kuitenkin nähdä niin menin vähän yhdeksän jälkeen itsekin nukkumaan. Heräsin ehkä kourallisen kertoja koko yönä. Ensimmäisen kerran kun mies "kolisteli" sänkyyn, ehkä yhdentoista aikoihin, voisin veikata (sillä iltapäivällä oli tullut viesti, että kyyti Turkuun lähtee kello 21.30 ja matka kestää noin kolme varttia + kotiintulo ilmeisesti työpaikalta siihen päälle). Seuraavan kerran heräsin aamuyöstä, kun mies vielä nukkui. Kolmannen kerran heräsin, kun mies oli jo kadonnut vierestä. Ja ehkä vielä pari kertaa heräilin ennenkuin kelloni soi. Nukuin kahdeksan ja puoli tuntia ja enemmänkin unta olisin mielelläni ottanut vastaan.

***

Parisenkymmentä minuuttia töihinlähtöön. Mukavaa ajatella, että olen taas reilun kolmen tunnin päästä kotona. Lapset eivät ole vielä silloin kotona, saan olla puolisentoista tuntia ihan rauhassa kotona. Ehkä menen päiväunille. Ehkä.

***

Mutta nyt pitää valmistautua lähtöön. Jos kerrankin pääsisin lähtemään tarkalleen silloin kuin olen suunnitellut. Lähes joka aamu olen päässyt ovesta ulos pikkasen myöhässä, kertaakaan en onneksi ole autosta myöhästynyt.