Juuri aamulla niin kehuin etten ole kertaakaan vielä myöhästynyt aamubussista. No tänään sitten myöhästyin. Syytin siitä suuresti poikaa, joka taas oikein kiusallaan teki kaikenlaista ikävää aamulla niin että olin viisi minuuttia aikataulusta myöhässä aamulla lähteissäni. Bussia turhaan odotellessani jo päätin antaa pojalle yhden päivän lisää kotiarestia, mutta lepyin matkan edetessä, ajattelin ettei tämä nyt maailmaa kaada. Olen monesti ollut hyvissä ajoin töissä ja aloittanut työt jo kymmentä tai viittä vaille kahdeksan, enkä ole ollut lopettamisajastakaan niin tarkka (paitsi perjantaiaamuisin) koska bussi kotiinpäin lähtee vasta vartin yli kaksitoista ja se kestää tulla lähimmälle pysäkille yleensä kymmenkunta minuuttia. Joten kerran jos myöhästyn, niin ei se maata kaada, sillä mun ei tarvitse olla mitään avaamassa tasalta tms.
Olin vartin myöhässä, kun perille pääsin. Kaksituntinen meni aika nopeaan. Mutta siihen tasan kymmenen autoon en ehtinyt. Pääsin töistä lähtemään vasta varttia yli, joten sen mitä myöhästyin tuli tehtyä myös yli. Ja sen sijaan että olisin tullut kotiin (ja päiväunille), niin meninkin kaupungille. Kävin ostamassa itselleni työhousut (joita ei tarvitse viiden minuutin välein kiskoa ylöspäin) - trikoohousut joissa on vyötäröllä naru, että saa kiristettyä ne niin, että pysyvät ylhäällä. Niissä housuissa on yksi puute: ei taskuja. Joten täytyy laittaa työavaimet kaulaan ja pitää myös kehitellä joku kaularoikotin puhelimelle. Eikun virkkuukoukku vaan kauniiseen käteen (siitä onkin taas jo aikaa kun olen viimeksi virkannut). Olen myös todennut tarvitsevani uudet työkengät, sillä mun nykyiset pistokastyyppiset sandaalit ei pysy jalassa siinä vauhdissa mitä mun täytyisi töissä pitää. Ajattelin ensin jotain sandaaleja joissa on myös kantapään takana remmi. Olen myös harkinnut, että josko sellaiset päiväkotitossun tyyppiset olisivat riittävät, mutta niissä saattaa jalkapohjat kipeytyä, etenkin kantapää, kun ei ole mitään iskunvaimennusta. Saas ny nähdä.
***
Riitävät yöunet tekee ihmeitä. Sen totesin tänään, kun (aamun jälkeen, kunhan olin herännyt kunnolla) mieliala oli paljon valoisampi kuin useimmiten. Tai siis, oletan sen johtuvan hyvistä yöunista.
***
Arvatkaa mitä kello on nyt? No, ei tarvitse, voin sen kertoakin: 13:25. Kyllä, olen kirjoittanut tätä lyhyttä sepustusta reilun tunnin. Välissä kotiutuivat molemmat lapset, ja jutustelin heidän kanssaan (ja mm. luin pojalle hänen ruotsinkirjastaan ensimmäisen kappaleen hänelle ääneen). Sen lisäksi olen selaillut kurssitarjontaa ja merkinnyt mahdollisia ja kiinnostavia. Jos vihdoin viimein saisin itsestäni irti lähteä ihan vapaaehtoisesti ihmisten ilmoille. Joten, ehkä lopetan tämän kirjoitukseni nyt, jottei tämän kirjoittaminen ja julkaiseminen veny ihan loputtomiin.
Olin vartin myöhässä, kun perille pääsin. Kaksituntinen meni aika nopeaan. Mutta siihen tasan kymmenen autoon en ehtinyt. Pääsin töistä lähtemään vasta varttia yli, joten sen mitä myöhästyin tuli tehtyä myös yli. Ja sen sijaan että olisin tullut kotiin (ja päiväunille), niin meninkin kaupungille. Kävin ostamassa itselleni työhousut (joita ei tarvitse viiden minuutin välein kiskoa ylöspäin) - trikoohousut joissa on vyötäröllä naru, että saa kiristettyä ne niin, että pysyvät ylhäällä. Niissä housuissa on yksi puute: ei taskuja. Joten täytyy laittaa työavaimet kaulaan ja pitää myös kehitellä joku kaularoikotin puhelimelle. Eikun virkkuukoukku vaan kauniiseen käteen (siitä onkin taas jo aikaa kun olen viimeksi virkannut). Olen myös todennut tarvitsevani uudet työkengät, sillä mun nykyiset pistokastyyppiset sandaalit ei pysy jalassa siinä vauhdissa mitä mun täytyisi töissä pitää. Ajattelin ensin jotain sandaaleja joissa on myös kantapään takana remmi. Olen myös harkinnut, että josko sellaiset päiväkotitossun tyyppiset olisivat riittävät, mutta niissä saattaa jalkapohjat kipeytyä, etenkin kantapää, kun ei ole mitään iskunvaimennusta. Saas ny nähdä.
***
Riitävät yöunet tekee ihmeitä. Sen totesin tänään, kun (aamun jälkeen, kunhan olin herännyt kunnolla) mieliala oli paljon valoisampi kuin useimmiten. Tai siis, oletan sen johtuvan hyvistä yöunista.
***
Arvatkaa mitä kello on nyt? No, ei tarvitse, voin sen kertoakin: 13:25. Kyllä, olen kirjoittanut tätä lyhyttä sepustusta reilun tunnin. Välissä kotiutuivat molemmat lapset, ja jutustelin heidän kanssaan (ja mm. luin pojalle hänen ruotsinkirjastaan ensimmäisen kappaleen hänelle ääneen). Sen lisäksi olen selaillut kurssitarjontaa ja merkinnyt mahdollisia ja kiinnostavia. Jos vihdoin viimein saisin itsestäni irti lähteä ihan vapaaehtoisesti ihmisten ilmoille. Joten, ehkä lopetan tämän kirjoitukseni nyt, jottei tämän kirjoittaminen ja julkaiseminen veny ihan loputtomiin.
Kommentit