Viime yönä nukuin lähes 8 tunnin yöunet, enkä ole ollut väsynyt sen jälkeen kun kunnolla heräsin, vaikkakin herääminen oli vaikeaa. En ole väsynyt sillä tänään olen ollut vasta vain kaksi tuntia töissä. Toiset kaksi tuntia tiedossa vielä illalla.
Ehdin tänään ehkä jo enemmän (kahdessa tunnissa tein melkein kaiken sen minkä tein eilen neljässä). Siltikiään en ehtinyt kaikkea mitä pitäisi. Illalla aloitan niistä, mitä en aamulla ehtinyt ja sitten teen niin paljon muuta, kuin vain ehdin.
Jos haen tämän työpäivän miellyttäviä puolia, niin ihan hyvää musiikkia siellä tänään soi ja totesin taas, että kuuntelen ihan liian vähän a) musiikkia yleensä ja b) Bon Jovia. Ehkä hemmottelen itseäni jollain uudella CD:llä lähiaikoina.
***
Musiikista rönsyillen: en väitä olevani siskoni, sen vanhemman, kanssa kuin kaksi marjaa, mutta meillä on aika samankaltainen musiikkimaku suurilta osin. Bon Jovin oikeastaan "löysin" (ts. miellyin siihen aiempaa enemmän) siskoni kautta, molemmat pidetään Jani Wickholmista ja ihan itsellämme toisistamme tietämättä molemmat tykästyttiin the Whon musiikkiin (tosin täytyy sanoa, että minä ainakaan en ihan kaikesta niiden tuotannosta pidä, mutta paljon heiltä löytyy minun korvaani miellyttäviä kappaleita).
***
Kun lapset kotiutuu, lähdemme kolmestaan kauppaan. Poika jo viimeviikolla kyseli, saako rahaa jotta saisi ostaa isälleen syntymäpäivälahjan. Joten lupasin että mennään yhdessä kauppaan, niin ettei isi ole kotona. Tänään on viimeinen mahdollisuus. Ajattelin myös ostaa valmiin kakkupohjan ja täyteaineksia ja kermaa, niin lapset saavat tehdä kahdestaan täytekakun (autan ehkä ihan pikkasen, muuten vaan katselen vierestä).
HraTee siis vanhenee taas - ja minä kohta perässä! Mulla ei ole mitään ikäkriisiä, mutta en aktiivisesti muista ikääni. Jos joku kysyy sitä multa, joudun miettimään, laskemaan. Syntymävuoden muistan tuosta noin vain, toki, mutta en jatkuvasti pidä muistissani sitä, että olen juuri nyt tällä hetkellä 33 vuotias.
Aika rientää ja lapset kotiutuu ihan kohta. Ja nyt, nyt kun on muita suunnitelmia, alkaa väsymys hiipiä ylle.
Ehdin tänään ehkä jo enemmän (kahdessa tunnissa tein melkein kaiken sen minkä tein eilen neljässä). Siltikiään en ehtinyt kaikkea mitä pitäisi. Illalla aloitan niistä, mitä en aamulla ehtinyt ja sitten teen niin paljon muuta, kuin vain ehdin.
Jos haen tämän työpäivän miellyttäviä puolia, niin ihan hyvää musiikkia siellä tänään soi ja totesin taas, että kuuntelen ihan liian vähän a) musiikkia yleensä ja b) Bon Jovia. Ehkä hemmottelen itseäni jollain uudella CD:llä lähiaikoina.
***
Musiikista rönsyillen: en väitä olevani siskoni, sen vanhemman, kanssa kuin kaksi marjaa, mutta meillä on aika samankaltainen musiikkimaku suurilta osin. Bon Jovin oikeastaan "löysin" (ts. miellyin siihen aiempaa enemmän) siskoni kautta, molemmat pidetään Jani Wickholmista ja ihan itsellämme toisistamme tietämättä molemmat tykästyttiin the Whon musiikkiin (tosin täytyy sanoa, että minä ainakaan en ihan kaikesta niiden tuotannosta pidä, mutta paljon heiltä löytyy minun korvaani miellyttäviä kappaleita).
***
Kun lapset kotiutuu, lähdemme kolmestaan kauppaan. Poika jo viimeviikolla kyseli, saako rahaa jotta saisi ostaa isälleen syntymäpäivälahjan. Joten lupasin että mennään yhdessä kauppaan, niin ettei isi ole kotona. Tänään on viimeinen mahdollisuus. Ajattelin myös ostaa valmiin kakkupohjan ja täyteaineksia ja kermaa, niin lapset saavat tehdä kahdestaan täytekakun (autan ehkä ihan pikkasen, muuten vaan katselen vierestä).
HraTee siis vanhenee taas - ja minä kohta perässä! Mulla ei ole mitään ikäkriisiä, mutta en aktiivisesti muista ikääni. Jos joku kysyy sitä multa, joudun miettimään, laskemaan. Syntymävuoden muistan tuosta noin vain, toki, mutta en jatkuvasti pidä muistissani sitä, että olen juuri nyt tällä hetkellä 33 vuotias.
Aika rientää ja lapset kotiutuu ihan kohta. Ja nyt, nyt kun on muita suunnitelmia, alkaa väsymys hiipiä ylle.
Kommentit