Eilen töissä olo ei olisi voinut olla paljon väsyneempi, vetelämpi tai hitaampi. En normaalistikaan ole mikään nopea ihminen, juuri missään mitä teen. Se on heikkouteni ja tiedän sen. Mutta eilen tuntui kuin olisi ollut joku hidastusnappi päällä. Eikä työnteko olisi huvittanut sitten tippaakaan. Se olo parani jonkun verran työpäivän loppua kohti.

Loppupäivä, siinä ei pahemmin kerrottavaa olekaan. Paitsi että sain annostella antibioottisilmävoidetta. Ei tosin kummallekaan lapselle vaan miehelle. Sillä on yläluomessa joku rauhanen tulehtunut, yläluomi turvoksissa.

Yö, se oli outo. Heräilin paljon. Muunmuassa heräsin neljän jälkeen. Nukahdettuani näin pitkään, tosi pitkään unia ja heräsin uudestaan neljän jälkeen. Edellisestä heräämisestä ei ollut kulunut kuin muutama hassu minuutti, ehkä kymmenen minuuttia ja silti tuntui siltä kuin olisin nukkunut muutaman tunnin. Oudosti ajantaju vääristyy unessa, ihan kuin olisi astunut Narniaan. Unessa vierähtää tunteja siinä ajassa kun todellisuudessa menee muutama minuutti.

Aamulla en olisi millään halunnut herätä, kun kello lopulta soi. Muistan nähneeni viimeyönä paljon unia, en vain juurikaan muista mitä niissä tapahtui. Omituisia ja outoja ne oli, sen verran tunnelma jäi mieleen kummittelemaan.