Nyt on taas se aika vuodesta, kun ei meinaa osata kirjoittaa kuluvaa vuotta oikein kaavakkeihin sun muihin papereihin. Ja sitten kun sen on vihdoin oppinut, niin sitten onkin taas jo 2009 - tai no melkein ainakin.
On taas se aika vuodesta kun lupaan että nyt pidetään tää kämppä joulusiivon jäljiltä kunnossa, niin ettei paikka rupsahda sellaiseen raivaukuntoon enää. Jos tänä vuonna siinä jopa onnistuisikin, toivon mukaan.
Joulun ja uuden vuoden väliin mahtui kyläilyä, vähemmän kuin oikeastaan pitäisi, mutta kuitenkin. Viime perjantaina kyläilimme täällä. Lauantai-illalla sisko ja pohjalaanen sulhonsa istuivat meillä iltaa. Ilta "vähän" venähti, kun aloitimme siinä yhden-kahdentoista välillä pelaamaan DVD Trivial Pursuitia. Täytyihän peli loppuun pelata eikö vain? No, peli saatiin päätökseen viideltä aamuyöstä. Sanomattakin lienee selvää, että vieraat päättivät kotiutua heti pelin loputtua.
Uuden vuoden yönä lapset valvoivat yhteen, me vanhemmat kahteen. Eilen nukuimme puolille päivin. Unet olivat jääneet sen verran vähille viimepäivinä, että menin eilen nukkumaan "jo" puoli yhdentoista kieppeillä. Harkitsin kyllä, että tekiskö vielä jotain, pelaisko vai kattelisko jotain DVD:ltä. Tänään olin kuitenkin tyytyväinen iltaiseen päätökseeni, sillä aamulla pitkästä pitkästä aikaa jaksoin nousta juuri silloin kun Jani herätteli minut kuuden aikoihin. Mullahan ei ollut mitään joululomaa, mitä nyt joulunpyhät (ja aatto tietty) ja eilinen. Muuten olin normaalisti töissä ja vaikka mies kuskaili mut viimeviikolla ja vielä maanantainakin töihin jolloin ei tarvinnut herätä niin kovin aikaisin kuin normaalisti, niin ei olisi millään jaksanut nousta ja töissäkin olin ihan väsynyt veltto rätti. Kuvittelin siis, että en saanut akkujani juurikaan ladattua, mutta ilmeisesti sitten kuitenkin jossain määrin, koska tänä aamuna nouseminen oli vaivatonta.
Mies meni siis tänään töihin myöskin. Lapset suoriutuivat kahdestaan mummin luo siinä kymmenen aikoihin ja minä hain heidät kotiin työmatkalla. Huomenna sama rutiini. Perjantaina lapset saavat pärjäillä keskenään koko "pitkän" työaamuni. Saavat nukkua niin pitkään kuin itse nukkuvat, saavat syödä aamiaisensa kun tahtovat ja sitten minä olenkin jo kotona. Ensi maanantaina koittaa sitten jo lapsillekin normaali arki.
On taas se aika vuodesta kun lupaan että nyt pidetään tää kämppä joulusiivon jäljiltä kunnossa, niin ettei paikka rupsahda sellaiseen raivaukuntoon enää. Jos tänä vuonna siinä jopa onnistuisikin, toivon mukaan.
Joulun ja uuden vuoden väliin mahtui kyläilyä, vähemmän kuin oikeastaan pitäisi, mutta kuitenkin. Viime perjantaina kyläilimme täällä. Lauantai-illalla sisko ja pohjalaanen sulhonsa istuivat meillä iltaa. Ilta "vähän" venähti, kun aloitimme siinä yhden-kahdentoista välillä pelaamaan DVD Trivial Pursuitia. Täytyihän peli loppuun pelata eikö vain? No, peli saatiin päätökseen viideltä aamuyöstä. Sanomattakin lienee selvää, että vieraat päättivät kotiutua heti pelin loputtua.
Uuden vuoden yönä lapset valvoivat yhteen, me vanhemmat kahteen. Eilen nukuimme puolille päivin. Unet olivat jääneet sen verran vähille viimepäivinä, että menin eilen nukkumaan "jo" puoli yhdentoista kieppeillä. Harkitsin kyllä, että tekiskö vielä jotain, pelaisko vai kattelisko jotain DVD:ltä. Tänään olin kuitenkin tyytyväinen iltaiseen päätökseeni, sillä aamulla pitkästä pitkästä aikaa jaksoin nousta juuri silloin kun Jani herätteli minut kuuden aikoihin. Mullahan ei ollut mitään joululomaa, mitä nyt joulunpyhät (ja aatto tietty) ja eilinen. Muuten olin normaalisti töissä ja vaikka mies kuskaili mut viimeviikolla ja vielä maanantainakin töihin jolloin ei tarvinnut herätä niin kovin aikaisin kuin normaalisti, niin ei olisi millään jaksanut nousta ja töissäkin olin ihan väsynyt veltto rätti. Kuvittelin siis, että en saanut akkujani juurikaan ladattua, mutta ilmeisesti sitten kuitenkin jossain määrin, koska tänä aamuna nouseminen oli vaivatonta.
Mies meni siis tänään töihin myöskin. Lapset suoriutuivat kahdestaan mummin luo siinä kymmenen aikoihin ja minä hain heidät kotiin työmatkalla. Huomenna sama rutiini. Perjantaina lapset saavat pärjäillä keskenään koko "pitkän" työaamuni. Saavat nukkua niin pitkään kuin itse nukkuvat, saavat syödä aamiaisensa kun tahtovat ja sitten minä olenkin jo kotona. Ensi maanantaina koittaa sitten jo lapsillekin normaali arki.
Kommentit