Tänään ei ole ollut minun päiväni. Ei kyllä miehenkään, joka suuresti välillisesti vaikutti minunkin päivääni. Kuitenkaan sen yhden isomman jutun lisäksi on vaikea tarkasti osoittaa muita syyllisiä, pienistä puroista jne...
Ai mikä se iso juttu oli? Läheltäpiti tilanne - onneksi oma mies on ihan yhtenä kappaleena ja säikähdystä lukuunottamatta muutenkin kunnossa. Samaa ei voi sanoa autosta. Ja ei ollut miehen syy, vaan sen kuorma-auton kuljettajan, joka ei nähnyt autoani ja sen ratissa ollutta miestäni oikealla kaistalla vieressään, vaan lähti vaihtamaan kaistaa auton kylkeen. Onneksi tosiaan huomasi sitten viimehetkellä että hei, ei se kaista olekaan tyhjä (mm. kun mies oli painanut torvea), ja sai estettyä pahemman katastrofin. Auton kyljessä tosiaan on nyt pari pientä lommoa ja vaaleita ikäviä naarmuja. Mies sai kyljennaarmuttajan nimen, vakuutusyhtiön, firman nimen ja numeron sekä rekisterin, mutta ketään todistajia tapaukselle ei selvitetty eikä poliisia soitettu paikalle, joten nyt pitääkin sitten vaan toivoa ja rukoilla, että kylkeenajaja on rehellistä ja oikeudentajuista sorttia, eikä rupea kiistämään tapahtunutta, vaan tekee firman vakuutusyhtiöön vahinkoilmoituksen. Muuten me itse päädymme maksumiehiksi (oman liikennevakuutuksen omavastuun verran), kun auto reilun viikon päästä viedään korjattavaksi (on siis täysin ajokunnossa, joten korjauksilla ei ole tulipalokiire, mutta kolhut pitää suoristaa ja koko kylki maalata).
Niitä pienempiä puroja on epäkiitollinen työpaikka jossa piti tänään käydä taas kahdesti, epäkiitollisen työpaikan puusilmä toinen työntekijä, joka ei muka huomannut että taloon jäi vielä porukkaa hänen lähdettyään ja sammutti valot, lasten erinäiset pienet kränät, kinat ja luvattomat touhuilut, väsymys, kämpän karsea kaaos ja ihan vain yleinen tyytymättömyys.
Pieniä murheita, loppujen lopuksi kai kaikki nämä - se suurinkin, sillä ihmisvahingoilta säästyttiin, mutta ei se muuta päivän yleisilmettä yhtään sen valoisammaksi. Huomenna on uusi päivä, pikkasen lomaa lapsistakin (kun mummi tarjoutui ottamaan heidät luokseen huomiseksi päiväksi), joten parempaa huomista odottaen. - Eikun tota, eilenhän se pas*a päivä oli, ja tänään se toivottavasti parempi huominen, sillä ollaan jo lauantain puolella.
Ai mikä se iso juttu oli? Läheltäpiti tilanne - onneksi oma mies on ihan yhtenä kappaleena ja säikähdystä lukuunottamatta muutenkin kunnossa. Samaa ei voi sanoa autosta. Ja ei ollut miehen syy, vaan sen kuorma-auton kuljettajan, joka ei nähnyt autoani ja sen ratissa ollutta miestäni oikealla kaistalla vieressään, vaan lähti vaihtamaan kaistaa auton kylkeen. Onneksi tosiaan huomasi sitten viimehetkellä että hei, ei se kaista olekaan tyhjä (mm. kun mies oli painanut torvea), ja sai estettyä pahemman katastrofin. Auton kyljessä tosiaan on nyt pari pientä lommoa ja vaaleita ikäviä naarmuja. Mies sai kyljennaarmuttajan nimen, vakuutusyhtiön, firman nimen ja numeron sekä rekisterin, mutta ketään todistajia tapaukselle ei selvitetty eikä poliisia soitettu paikalle, joten nyt pitääkin sitten vaan toivoa ja rukoilla, että kylkeenajaja on rehellistä ja oikeudentajuista sorttia, eikä rupea kiistämään tapahtunutta, vaan tekee firman vakuutusyhtiöön vahinkoilmoituksen. Muuten me itse päädymme maksumiehiksi (oman liikennevakuutuksen omavastuun verran), kun auto reilun viikon päästä viedään korjattavaksi (on siis täysin ajokunnossa, joten korjauksilla ei ole tulipalokiire, mutta kolhut pitää suoristaa ja koko kylki maalata).
Niitä pienempiä puroja on epäkiitollinen työpaikka jossa piti tänään käydä taas kahdesti, epäkiitollisen työpaikan puusilmä toinen työntekijä, joka ei muka huomannut että taloon jäi vielä porukkaa hänen lähdettyään ja sammutti valot, lasten erinäiset pienet kränät, kinat ja luvattomat touhuilut, väsymys, kämpän karsea kaaos ja ihan vain yleinen tyytymättömyys.
Pieniä murheita, loppujen lopuksi kai kaikki nämä - se suurinkin, sillä ihmisvahingoilta säästyttiin, mutta ei se muuta päivän yleisilmettä yhtään sen valoisammaksi. Huomenna on uusi päivä, pikkasen lomaa lapsistakin (kun mummi tarjoutui ottamaan heidät luokseen huomiseksi päiväksi), joten parempaa huomista odottaen. - Eikun tota, eilenhän se pas*a päivä oli, ja tänään se toivottavasti parempi huominen, sillä ollaan jo lauantain puolella.
Kommentit