En ole nähnyt kiurua (tai siis, ehkä olenkin, tunnistamatta), mutta tytölle tuli "ymptistä" läksyksi opetella toi lintuloru ulkoa.
Eilen oltiin katsomassa koulun kevään juhlaa, paitsi poika, joka aloitti nyt keväällä uuden harrastuksen, ja oli harrastamassa, siis suunnistamassa. Kyllä, poika käy samaa koulua. Ei, poika ei esiintynyt. Tuolla koulussa aina kaksi luokka-astetta kerrallaan järjestää juhlaesitykset, ei koko koulu. Ja poika, hän näki esityksen tänään koulupäivän aikana. Typykkä tosin oli esiintymässä, muisti hyvin oman soolo-osuutensa (vaikka paikkasikin sairaana olevaa luokkakaveria eikä ollut alunperin tarkoitus puhua soolona). Sen lisäksi lausuivat ja lauloivat ryhmänä ja tanssia pyörähtelivät myös. Tyttö ja luokkansa hoitivat mielestäni oman osuutensa juhlasta ihan hienosti ja suhteellisen luontevasti. Samaa ei voinut sanoa kaikista, varsinkaan esitystä kantavan näytelmärungon vuorosanojen lausujista. Kuulosti kuin suoraan paperista luetuilta, suurilta osin. Tunsin valtavaa myötähäpeää. Vai vaadinko liikaa ala-asteikäisiltä?
***
Työmatkapyöräily on nyt ollut eilen ja tänään tauolla, mutta kolme päivää jaksoin sentään putkeen. Eilen aamulla oli niin harmaan, kylmän ja kolean näköistä, ja muutenkaan ei iskenyt. Tänä aamuna väsytti niin vietävästi (ja oli kyllä kylmäkin, vaikka kaunis, keli). Katsotaan, ehkä illalla taas polkasen töihin, ettei tarvitse lähteä kaupungin kautta seikkailemaan.
Työmatkamaisemat ovat kyllä kauniit. Niitä ei vain aina jaksa ihailla ja ihmetellä, varsinkaan kun lähtee turhan myöhään ja yrittää polkea voimiensä ylärajoilla. Pitäisi jaksaa ja ehtiä varata aikaa enemmän. Suunnittelin jopa jossain vaiheessa että kävelen töihin ja tulen sitten vaikka bussilla kotiin, tai päin vastoin, ja otan kameran mukaan. Työmatkalla oli vielä pari viikkoa sitten tosi kauniita violettina loistavia puitakin, ihania väripilkkuja niin tasaisen harmaan-vihreässä ympäristössä. Nyt niitä ei ole, tai siis puut on, mutta ne ehtivät jo menettää kauniin värinsä, enkä minä älynnyt/ehtinyt niitä kameralla tallentaa.
***
Väsyttää. Tekisi mieli mennä päiväunille, mutten voi. Tyttö kun on jossain ulkona ja saattaa tulla ovelle ihan milloin vain kysymään jotain lukuisista kysymyksistään. Pitäiskö sen sijaan katsoa My Fair Lady? Siihen saa paussin, kun pieni ihminen mahdollisine kavereineen paukahtaa ovelle. Ja olisin samassa kerroksessa ulko-oven kanssa muutenkin. Pitäiskö ensin kuitenkin käydä laittamassa pyykkiä koneeseen?
Eilen oltiin katsomassa koulun kevään juhlaa, paitsi poika, joka aloitti nyt keväällä uuden harrastuksen, ja oli harrastamassa, siis suunnistamassa. Kyllä, poika käy samaa koulua. Ei, poika ei esiintynyt. Tuolla koulussa aina kaksi luokka-astetta kerrallaan järjestää juhlaesitykset, ei koko koulu. Ja poika, hän näki esityksen tänään koulupäivän aikana. Typykkä tosin oli esiintymässä, muisti hyvin oman soolo-osuutensa (vaikka paikkasikin sairaana olevaa luokkakaveria eikä ollut alunperin tarkoitus puhua soolona). Sen lisäksi lausuivat ja lauloivat ryhmänä ja tanssia pyörähtelivät myös. Tyttö ja luokkansa hoitivat mielestäni oman osuutensa juhlasta ihan hienosti ja suhteellisen luontevasti. Samaa ei voinut sanoa kaikista, varsinkaan esitystä kantavan näytelmärungon vuorosanojen lausujista. Kuulosti kuin suoraan paperista luetuilta, suurilta osin. Tunsin valtavaa myötähäpeää. Vai vaadinko liikaa ala-asteikäisiltä?
***
Työmatkapyöräily on nyt ollut eilen ja tänään tauolla, mutta kolme päivää jaksoin sentään putkeen. Eilen aamulla oli niin harmaan, kylmän ja kolean näköistä, ja muutenkaan ei iskenyt. Tänä aamuna väsytti niin vietävästi (ja oli kyllä kylmäkin, vaikka kaunis, keli). Katsotaan, ehkä illalla taas polkasen töihin, ettei tarvitse lähteä kaupungin kautta seikkailemaan.
Työmatkamaisemat ovat kyllä kauniit. Niitä ei vain aina jaksa ihailla ja ihmetellä, varsinkaan kun lähtee turhan myöhään ja yrittää polkea voimiensä ylärajoilla. Pitäisi jaksaa ja ehtiä varata aikaa enemmän. Suunnittelin jopa jossain vaiheessa että kävelen töihin ja tulen sitten vaikka bussilla kotiin, tai päin vastoin, ja otan kameran mukaan. Työmatkalla oli vielä pari viikkoa sitten tosi kauniita violettina loistavia puitakin, ihania väripilkkuja niin tasaisen harmaan-vihreässä ympäristössä. Nyt niitä ei ole, tai siis puut on, mutta ne ehtivät jo menettää kauniin värinsä, enkä minä älynnyt/ehtinyt niitä kameralla tallentaa.
***
Väsyttää. Tekisi mieli mennä päiväunille, mutten voi. Tyttö kun on jossain ulkona ja saattaa tulla ovelle ihan milloin vain kysymään jotain lukuisista kysymyksistään. Pitäiskö sen sijaan katsoa My Fair Lady? Siihen saa paussin, kun pieni ihminen mahdollisine kavereineen paukahtaa ovelle. Ja olisin samassa kerroksessa ulko-oven kanssa muutenkin. Pitäiskö ensin kuitenkin käydä laittamassa pyykkiä koneeseen?
Kommentit