Eilen oli se virallinen päivä, tänään se epävirallinen. 15 vuotta sitten perjantai 18. kesäkuuta alkoi pikku paniikilla, kun HraTee sovitti päälleen ylioppilaspukuaan, ja se roikkui päällä. Eikun pukuostoksille. Onneksi siihen päättyivät pahimmat paniikit. Maistraatissa oli kourallinen porukkaa, kun minä vaihdoin sukunimeä ja me molemmat siviilisäätyä. Lauantaina käytiin valokuvassa ja juhlittiin kahdella kourallisella porukkaa lähiökolmiossa. Olin nuori, naiivi ja 30 kiloa kevyempi.

Viiteentoista vuoteen mahtuu paljon. Yhdessä on koettu neljät häät ja kahdet hautajaiset (ja yksi perunkirjoitus, joka ei liity kumpiinkaan hautajaisiin), yksi avioero (ei meidän, daa), syntymiä, ristiäisiä ja kissanristiäisiä, syntymäpäiviä, niin lasten kuin aikuistenkin ja muutama lomamatka lähelle ja vähän kauemmas kahdestaan, kolmestaan, neljästään ja viidestään. Viisi asuntoa (eikä mikään niistä oma, nykyiseenkin on vain asumisoikeus) ollaan koluttu läpi - yksiö, kaksio, kaksi kolmiota ja tämä neliö - ja samalla viisi eri lähiötä. Lapset onneksi ovat kokeneet vain yhden päiväkodin ja koulun. Paljon on elämää virrannut ohi ja mukana. Enää en ole nuori ja naiivi, raskaampaa taakkaa kannan mukanani niin fyysisesti kuin henkisestikin. Onnea ja rakkautta on edelleen, ne ovat vain erilaisia nyt kuin viisitoista vuotta sitten.