Pyöräilin tänään pitkästä aikaa töihin. Juu, ei oikein pitänyt se päätös että koko kesän poljen. Miehen loman ajan mies kuskasi mua, muuten olen kulkenut sillä bussilla jolla myöhästyn hitusen. Mutta tosiaan, tänään poljin. Piti jo alkuviikkokin polkea, mutta kun en tahdo polkea kieli vyön alla, niin en suostu lähteä polkemaan, jollen jostain syystä pääsekään lähtemään tarpeeksi ajoissa. Maanantaina meni aamu pyöräilyn kannalta liian pitkäksi, eilen jo oli kypärä päässä ja lähdössä kun totesin, että pakko vielä mennä hotelli helpotukseen isommalle asialle, joten sitten kun sieltä pääsin, oli jo pyöräilyn kannalta liian myöhäinen. Tänään aikataulu kuitenkin suosi, ja pääsin lähtemään hyvissä ajoin. Olin töissäkin ihan hyvissä ajoin, ja oli jotenkin hyvä mieli aamupäivän, hetken aikaa, kunnes työt taas rupes pännimään.
Kotimatka olikin sitten ihan oma asiansa, se meinaan on huomattavasti raskaampi kuin matka töihin (toisaalta hyvä niin päin - jos töihin päin olisi raskaampi matka, en varmaan saisi motivoitua itseäni edes sen vertaa lähtemään pyörällä töihin). Rupesi jo kauhistuttamaan alkumatkasta, tässä helteessä ja pahimmat ylämäet vielä edessä. Joten tein parissa sekunnissa pikaisen päätöksen ja tulin vaihtoehtoista, tasaisempaa/kevyempää reittiä kotiin. Yhdestä risteyksestä käännyin vain ihan päinvastaiseen suuntaan, tai siis jatkoin suoraan kun olisi pitänyt kääntyä, miten sen nyt ottaa. Mutta, se reitti kotiinpäin osoittautui paljon helpommaksi ja kevyemmäksi, pituudesta ja nopeudesta en sitten enää osakaan sanoa, kun mulla ei ole pyörässä mittaria, enkä kelloakaan sattunut kotiuduttuani katsomaan. Ei se nyt ainakaan kovin paljon hitaampi/pidempi kai ollut.
***
Koulun alku tosiaan lähestyy taas. Meidän koulun läheiset suojatiet oli tänään mun työpäivän aikana maalattu uusiksi ja koululla kuhisee muutenkin normaalia kesäaikaa enemmän. Meilläkin lasten nukkumaanmenoaikaa siirretään pikkuhiljaa takaisin kouluaikaan. Kun nyt kesällä lapset ovat halutessaan saaneet valvoa yli kymmeneen, niin nyt tämän viikon on nukkumaanmenoaika kymmeneltä, ensi viikolla puoli kymmeneltä ja sitten koulun alkaessa taas jo yhdeksältä.
***
Post Scriptum noin tuntia myöhemmin:
Mollin sivuilla olis kolmekin työpaikkaa joita vois yrittää hakea. Mutta kun, ei jaksa ruveta miettimään päätään puhki, miten muotoilisi työhakemuksen, mitä sinne valehtelisi ja kehuisi itseään. Ja toinen mutta on se, että epäilen kuitenkin kykyjäni ja mahdollisuuksiani. Missään niissä ei vaadita mitään erityistä ammatillista koulutusta, mutta jokaisessa on vähän jotain joka epäilyttää: kykenenkö työskentelemään nopeatempoisessa ja kiireisessä työympäristössä (olen aika hidas), mikä on ladontaohjelma ja onko mulla kokemusta sellaisen käytöstä, onko ruotsinkieleni liian ruosteinen, onko minulla paineensietokykyä, tunnenko asuinkaupunkini tarpeeksi hyvin ja onko mulla tarpeeksi työkokemusta? Kaksi paikoista alkaisi heti seuraavalla viikolla siitä, kun tuolla työt päättyy (toisessa tosin alkaisi ilmeisesti vasta koulutusjakso silloin), yhdessä työt alkaisivat syyskuun alusta. Hakuaikaa on yhdessä vain tämän viikon perjantaihin, kahdessa jopa ensiviikolle. Mutta kun hakeakseen tarvitsee olla edukseen kirjallisessa muodossa, ja työhakemus on niin vaikea asia rustata. Varsinkin kun yhteenkään lähettämääni työhakemukseen ei ole koskaan tullut minkäännäköistä vastakaikua, ei siis edes sitä, että kiitos mielenkiinnosta mutta valinta ei tällä kerralla osunut sinun kohdallesi... Kuten olen jo aiemminkin maininnut, että enpä koskaan pääse sinne minne haen ja haluan, mutta aina mut pakotetaan ja otetaan paikkoihin minne en tahtoisi.
Toinen huolen aiheeni on nyt, että onko tämänhetkisen työni palkka alan työehtosopimuksen mukainen ja onko yleensä se minkään työehtosopimuksen alainen (mihinkään ammattiliittoon en kuulu). Jollei se ole minkään työehtosopimuksen alainen, niin palkkani on liian pieni jotta kelan vaatima työssäoloehto täyttyisi, mikä tarkoittaisi silloin sitä, että palaisin vuoden työsuhteen jälkeen takaisin tarveharkintaiselle työmarkkinatuelle enkä pääsisi vieläkään peruspäivärahalle. Ääh!
Post post scriptum ilta kahdeksalta:
Huvin vuoksi ja aikani kuluksi mittasin opaskartalta reitit, verraten sitä alkuperäistä reittiä ja sitä tämänpäiväistä vaihtoehtoista reittiä. Kas, vaihtoehtoinen reitti on yli puoli kilometriä lyhyempi. Mutta töihin päin se olisi todennäköisesti raskaampi (yksi paha ylämäki ainakin), joten taidan töihin päin mennä edelleen sitä samaa vanhaa reittiä, mutta kotimatkalle löysin siis tänään uuden toimivan reitin.
Työssäoloehto rassaa edelleen, varsinkin kun näkymä ei ole kirkastunut, vaan päin vastoin. Pitää kysyä ensiviikolla toimistotätöseltä jos hän osaisi valaista asiaa, kun muistaakseni työsopimuksessa ei ollut mitään mainintaa mistään työehtosopimuksesta. Jos nyt tosiaankin käy niin, että mun vuoden työsuhteeni ei täytäkään työssäoloehtoa, niin sitten olen todella todella vihainen, kun olen vuoden elämästäni tuhlannut paskassa työpaikassa ilman että siitä on mitään hyötyä jatkoa ajatellen. Juu, juu, työkokemusta toki, mutta jos mun toiveet ja suunnitelmat on toimistotöiden suuntaan, niin siivoustyökokemuksesta ei ole siihen apua sitten paskan vertaa.
Kotimatka olikin sitten ihan oma asiansa, se meinaan on huomattavasti raskaampi kuin matka töihin (toisaalta hyvä niin päin - jos töihin päin olisi raskaampi matka, en varmaan saisi motivoitua itseäni edes sen vertaa lähtemään pyörällä töihin). Rupesi jo kauhistuttamaan alkumatkasta, tässä helteessä ja pahimmat ylämäet vielä edessä. Joten tein parissa sekunnissa pikaisen päätöksen ja tulin vaihtoehtoista, tasaisempaa/kevyempää reittiä kotiin. Yhdestä risteyksestä käännyin vain ihan päinvastaiseen suuntaan, tai siis jatkoin suoraan kun olisi pitänyt kääntyä, miten sen nyt ottaa. Mutta, se reitti kotiinpäin osoittautui paljon helpommaksi ja kevyemmäksi, pituudesta ja nopeudesta en sitten enää osakaan sanoa, kun mulla ei ole pyörässä mittaria, enkä kelloakaan sattunut kotiuduttuani katsomaan. Ei se nyt ainakaan kovin paljon hitaampi/pidempi kai ollut.
***
Koulun alku tosiaan lähestyy taas. Meidän koulun läheiset suojatiet oli tänään mun työpäivän aikana maalattu uusiksi ja koululla kuhisee muutenkin normaalia kesäaikaa enemmän. Meilläkin lasten nukkumaanmenoaikaa siirretään pikkuhiljaa takaisin kouluaikaan. Kun nyt kesällä lapset ovat halutessaan saaneet valvoa yli kymmeneen, niin nyt tämän viikon on nukkumaanmenoaika kymmeneltä, ensi viikolla puoli kymmeneltä ja sitten koulun alkaessa taas jo yhdeksältä.
***
Post Scriptum noin tuntia myöhemmin:
Mollin sivuilla olis kolmekin työpaikkaa joita vois yrittää hakea. Mutta kun, ei jaksa ruveta miettimään päätään puhki, miten muotoilisi työhakemuksen, mitä sinne valehtelisi ja kehuisi itseään. Ja toinen mutta on se, että epäilen kuitenkin kykyjäni ja mahdollisuuksiani. Missään niissä ei vaadita mitään erityistä ammatillista koulutusta, mutta jokaisessa on vähän jotain joka epäilyttää: kykenenkö työskentelemään nopeatempoisessa ja kiireisessä työympäristössä (olen aika hidas), mikä on ladontaohjelma ja onko mulla kokemusta sellaisen käytöstä, onko ruotsinkieleni liian ruosteinen, onko minulla paineensietokykyä, tunnenko asuinkaupunkini tarpeeksi hyvin ja onko mulla tarpeeksi työkokemusta? Kaksi paikoista alkaisi heti seuraavalla viikolla siitä, kun tuolla työt päättyy (toisessa tosin alkaisi ilmeisesti vasta koulutusjakso silloin), yhdessä työt alkaisivat syyskuun alusta. Hakuaikaa on yhdessä vain tämän viikon perjantaihin, kahdessa jopa ensiviikolle. Mutta kun hakeakseen tarvitsee olla edukseen kirjallisessa muodossa, ja työhakemus on niin vaikea asia rustata. Varsinkin kun yhteenkään lähettämääni työhakemukseen ei ole koskaan tullut minkäännäköistä vastakaikua, ei siis edes sitä, että kiitos mielenkiinnosta mutta valinta ei tällä kerralla osunut sinun kohdallesi... Kuten olen jo aiemminkin maininnut, että enpä koskaan pääse sinne minne haen ja haluan, mutta aina mut pakotetaan ja otetaan paikkoihin minne en tahtoisi.
Toinen huolen aiheeni on nyt, että onko tämänhetkisen työni palkka alan työehtosopimuksen mukainen ja onko yleensä se minkään työehtosopimuksen alainen (mihinkään ammattiliittoon en kuulu). Jollei se ole minkään työehtosopimuksen alainen, niin palkkani on liian pieni jotta kelan vaatima työssäoloehto täyttyisi, mikä tarkoittaisi silloin sitä, että palaisin vuoden työsuhteen jälkeen takaisin tarveharkintaiselle työmarkkinatuelle enkä pääsisi vieläkään peruspäivärahalle. Ääh!
Post post scriptum ilta kahdeksalta:
Huvin vuoksi ja aikani kuluksi mittasin opaskartalta reitit, verraten sitä alkuperäistä reittiä ja sitä tämänpäiväistä vaihtoehtoista reittiä. Kas, vaihtoehtoinen reitti on yli puoli kilometriä lyhyempi. Mutta töihin päin se olisi todennäköisesti raskaampi (yksi paha ylämäki ainakin), joten taidan töihin päin mennä edelleen sitä samaa vanhaa reittiä, mutta kotimatkalle löysin siis tänään uuden toimivan reitin.
Työssäoloehto rassaa edelleen, varsinkin kun näkymä ei ole kirkastunut, vaan päin vastoin. Pitää kysyä ensiviikolla toimistotätöseltä jos hän osaisi valaista asiaa, kun muistaakseni työsopimuksessa ei ollut mitään mainintaa mistään työehtosopimuksesta. Jos nyt tosiaankin käy niin, että mun vuoden työsuhteeni ei täytäkään työssäoloehtoa, niin sitten olen todella todella vihainen, kun olen vuoden elämästäni tuhlannut paskassa työpaikassa ilman että siitä on mitään hyötyä jatkoa ajatellen. Juu, juu, työkokemusta toki, mutta jos mun toiveet ja suunnitelmat on toimistotöiden suuntaan, niin siivoustyökokemuksesta ei ole siihen apua sitten paskan vertaa.
Kommentit