Nyt se Seuraaja on sitten tulossa jo parin viikon päästä (ja kuulinko tämän Henkilöltä, en suinkaan, vaan sivukorvalla kuulin toisten setvivän asiaa ja se kuulosti jotain kautta koskevan myös minua, joten menin kyselemään), ollaan kaksi viikkoa yhtä aikaa töissä. En tiedä ollako raivoissaan vai riemuissaan. Riemuissaan ehkä siitä, että kahdestaan me sitten kerrankin varmaan saadaan kaikki se aikaiseksi mikä pitäisi, kun minä en kaikkea ehdi työajan puitteissa. Mutta kun en tiedä yhtään minkälainen ihminen Seuraaja on, miten meillä synkkaa, mitä Henkilö on ajatellut sille kahdelle viikolle jne... Vai onko oikeasti ajatellut mitään (ainakaan loppuun asti). Juu, toki opastan (minkä osaan, kun en minäkään saanut mitään opastusta), mutta ei siihen tarvita kahta viikkoa aikaa. Samoja hommia me ei voida yhtä aikaa tehdä, hommat täytyy siis jakaa jotenkin järkevästi. Kauhulla odotan... Mietin jo, että pyydänkö sitten vapautusta lopuista perjantai-illoista ja luovutan sen "ilon" Seuraajalle. Siinä olisi kuitenkin kolme perjantaita joista se ensimmäinen on kaiken lisäksi syyslomaperjantai. Onkohan Seuraajalla perhettä? Jos jo keskiviikkona opastan Seuraajan talon tavoille niin olisikohan mulla mahdollista saada syysloma lomaa? Arvatkaa uskallanko edes kysyä? No todennäköisesti en.
Ja huomenna, huomenna pitäisi vihdoin tehdä töissä jotain, jonka Henkilö antoi tehtäväksi jo yli kuukausi sitten, että se pitäisi tehdä sen viikon aikana, mutta kun ei ollut välineitä. Nyt on joku väline ja toivonmukaan asiaan tulee lisäselvyyttä ja ohjeita.huomiseen mennessä. Mutta tiedän jo nyt, että koska tuo homma täytyy ilmeisesti tehdä huomenna alusta loppuun, moni muu asia täytyy siis jättää tekemättä.
Kommentit