Kun kävin viettämässä tänään puoli päivää siellä työkkärissä, sain jonotusnumeroni noin 11.20. Silloin oli vuorossa 11 numeroa piemenpi vuoronumero. Ensin lueskelin, ehkä vajaan tunnin erästä TIEDE -lehden numeroa. Luin muunmuassa ongelmanratkaisun keinoja "rukousnauhan" muodossa. Luin myös Suomen historian ainoasta "sarjamurhaajasta" joka edelleen pitää hallussaan ennätystä surmattuaan 12 ihmistä. Vaeltelin hetken, ja totesin, että työkkärin kahviautomaatissa ei ainakaan ole ryöstöhinnat, mutta että mulla ei nyt sattunut olemaan käteistä edes sitä kuuttakymmentä senttiä. Sitten pelailin hetken pallojenpoksauttelupeliä puhelimella ja lopulta sorruin kirjoittamaan blogiin, koska siellä oli vapaassa yleisessä käytössä oleva WLAN verkko. Olisin mennyt surffailemaan aiemminkin, jos vain puhelin olisi ollut täyteen ladattu. (Huomasin näin jälkeenpäin että edelliseen kirjoitukseen oli livahtanut kirjoitusvirhe, joka johtui siitä että ä on mun puhelimessa samassa näppäimessä kuin l, ä:ssä pitää vain painaa lisänäppäintä ja olin sitä lisänäppäintä unohtanut siinä kohdassa painaa.) Siinä yhden tienoilla oli vihdoin minun vuoroni, ja huoneessa vierähtikin sitten reipas puolituntinen kaikkineen. Bussipysäkillä olin joskus 13.45 ja soittelin kotiin. Aivan kuten olin pelännyt, tyttö oli vasta juuri silloin tullut kotiin ja päästänyt varmaan jo puoli tuntia oven takana odotelleen isonveljensä sisälle. Kuinka ollakaan juuri tänään pojalla oli normaalista poikkeava koulupäivä ja loppui normaalin kahden sijaan jo yhdeltä (jonka siis tiesin asioille lähteissäni, mutta tunnollisena ihmisenä oli pakko mennä sinne työkkäriin jo tänään, koska olin puhelimessa luvannut että menen käymään siellä heti kun olen saanut työtodistuksen).

***

Sain myös tänään tietää erään hauskan faktan: pojallani ja yhdellä hänen parhaista kavereistaan on vain päivä ikäeroa, poikani on se "vanhempi" heistä.