Kuten aina, viimetippa on se meidän juttumme. Useimmiten ainakin. Pojan rinkka tuli toki pakattua, mutta vasta lasten "virallisen" nukkumaanmenoajan jälkeen. Rinkasta puuttuu enää joitain hygieniavarusteita ja villasukat, jotka eivät olleet kuivuneet vielä.
Ilta kun vierähti aika pitkään (pikkasen vaille kahdeksaan asti) kauppareissulla. Reissun ensimmäinen asia oli Prinsessalle se jokin uusi. Onpa nimittäin typykällä nyt sitten kaksi reikää kehossa enemmän, ja niissä pienet tummanlilat kimaltelevat kivet/lasin-/muovinkappaleet. Sai korviin reiät, siis. Oli ruvennut niitä kyselemään viimeaikoina ja minä kun olin jo kauan sitten päättänyt, että saa, kun itse niitä rupeaa kyselemään, tuputa niitä en. Yhteen en ollut varautunut. En osannut edes odottaa sen tulevan eteen koskaan. Poika meinaan rupes kyselemään, saisko toiseen korvaan reiän. En suostunut. Kyllä ja ei, olen ja en ole vanhanaikainen. Tiedän että monella pojalla on, eikä se mielestäni ole edes mitenkään ihmeellistä. Mutta, minä en kuitenkaan tahdo ottaa vastuuta niistä päätöksistä. Tytölle kyllä annan korviin reiät, se on jotenkin perinteistä. Mutta en usko, ainakaan vielä, että tulen koskaan suostumaan mihinkään nenäkoruihin tai vastaaviin. Kaikki muu "pysyvä" kehon "tärveleminen" on heidän oma asiansa sitten kun saavat kehoistaan täysin vapaasti päättä itse, eli pojan kohdalla seitsemän vuoden päästä ja tytön kohdalla kymmenen.
Lisäksi käytiin apteekissa, syömässä ja kaupassa. Kaupassa jumituttiin ensin ihmettelemään pelejä. Sitten ihmeteltiin Prisman kehnoa nuorten poikien kauluspaitavalikoimaa. Ei siis löytynyt, pitää etsiä muualta, noin viikko aikaa. Kenkiä ei aluksi pitänyt katsella, mutta sain päähäni, että samasta syystä kun tarvitaan se kauluspaita, tarvitaan myös pojalle uudet kengät. Ne löytyi jopa alennettujen puolelta, mustat hieman juhlavampaankin asustukseen sopivat miesten kävelykengät kokoa 43. Pikkasen on niissä kasvuvaraakin, mutta ei nyt mitään valtavia määriä.
Pikaiset ruoka-osaston ostokset niin, että pärjätään viikonloppuun, ja kas, kun autoon päästiin, oli kello jo kahtakymmentä vaille kahdeksan.
***
Entä päivä ennen kauppareissua. Pyykkiä, pyykkiä, pyykkiä. Muuta en juurikaan tehnyt. Täytin ja tyhjensin koneita, ripustelin rummunkestämättömiä, taittelin kuivia ja samalla katselin joukosta kasaan pojalle leirivaatteita.
Ei turha päivä, ei mennyt aikaa harakoille (paitsi aamulla ne pari tuntia, mitkä käytin turhaan nukkumiseen). Mutta lopulta, ei mitenkään hirveän tuotteliaskaan päivä. Mutta eiköhän se tästä.
***
Edittinä hetki myöhemmin: KÄÄK! Poika tarvitsee myös partiopaidan viikon päästä!! Voi räkä!
Ilta kun vierähti aika pitkään (pikkasen vaille kahdeksaan asti) kauppareissulla. Reissun ensimmäinen asia oli Prinsessalle se jokin uusi. Onpa nimittäin typykällä nyt sitten kaksi reikää kehossa enemmän, ja niissä pienet tummanlilat kimaltelevat kivet/lasin-/muovinkappaleet. Sai korviin reiät, siis. Oli ruvennut niitä kyselemään viimeaikoina ja minä kun olin jo kauan sitten päättänyt, että saa, kun itse niitä rupeaa kyselemään, tuputa niitä en. Yhteen en ollut varautunut. En osannut edes odottaa sen tulevan eteen koskaan. Poika meinaan rupes kyselemään, saisko toiseen korvaan reiän. En suostunut. Kyllä ja ei, olen ja en ole vanhanaikainen. Tiedän että monella pojalla on, eikä se mielestäni ole edes mitenkään ihmeellistä. Mutta, minä en kuitenkaan tahdo ottaa vastuuta niistä päätöksistä. Tytölle kyllä annan korviin reiät, se on jotenkin perinteistä. Mutta en usko, ainakaan vielä, että tulen koskaan suostumaan mihinkään nenäkoruihin tai vastaaviin. Kaikki muu "pysyvä" kehon "tärveleminen" on heidän oma asiansa sitten kun saavat kehoistaan täysin vapaasti päättä itse, eli pojan kohdalla seitsemän vuoden päästä ja tytön kohdalla kymmenen.
Lisäksi käytiin apteekissa, syömässä ja kaupassa. Kaupassa jumituttiin ensin ihmettelemään pelejä. Sitten ihmeteltiin Prisman kehnoa nuorten poikien kauluspaitavalikoimaa. Ei siis löytynyt, pitää etsiä muualta, noin viikko aikaa. Kenkiä ei aluksi pitänyt katsella, mutta sain päähäni, että samasta syystä kun tarvitaan se kauluspaita, tarvitaan myös pojalle uudet kengät. Ne löytyi jopa alennettujen puolelta, mustat hieman juhlavampaankin asustukseen sopivat miesten kävelykengät kokoa 43. Pikkasen on niissä kasvuvaraakin, mutta ei nyt mitään valtavia määriä.
Pikaiset ruoka-osaston ostokset niin, että pärjätään viikonloppuun, ja kas, kun autoon päästiin, oli kello jo kahtakymmentä vaille kahdeksan.
***
Entä päivä ennen kauppareissua. Pyykkiä, pyykkiä, pyykkiä. Muuta en juurikaan tehnyt. Täytin ja tyhjensin koneita, ripustelin rummunkestämättömiä, taittelin kuivia ja samalla katselin joukosta kasaan pojalle leirivaatteita.
Ei turha päivä, ei mennyt aikaa harakoille (paitsi aamulla ne pari tuntia, mitkä käytin turhaan nukkumiseen). Mutta lopulta, ei mitenkään hirveän tuotteliaskaan päivä. Mutta eiköhän se tästä.
***
Edittinä hetki myöhemmin: KÄÄK! Poika tarvitsee myös partiopaidan viikon päästä!! Voi räkä!
Kommentit