Menin joskus puolen yön kieppeillä sänkyyn. Tein japanilaista ristikkoa kunnes silmäluomet lupsuivat. Sammutin valon ja yritin unta. Mutta kun ajatukset pyörii taas liikaa. Ei mitkään huolet ja murheet, vaan lähinnä suunnitelmat. Ja kuitenkin, ne suunnitelmat ei todennäköisesti toteudu, koska en saa unta, nukun taas huomenna liian pitkään ja puoli päivää menee siinä hukkaan. Kun ei uni tullut, tein taas ristikkoa, kunnes törmäsin virheeseen ja luovutin. Mulla on joko silmät harittaneet tai on tullut ajatus- tai laskuvirhe. Ja koska sellainen on tullut yöllä väsyneenä, niin sitä on aika turha lähteä jäljittämään yöllä väsyneenä. Pah.

Nousin sitten lopulta sängystä ja tulin ales. Otin jopa yömyssyn, pienen snapsilasillisen Dooleysiä. Eikä silti vieläkään ole sellaista raukeaa oloa mitä alkoholi usein tekee. Ei, en aio ottaa yhtään enempää. Kohtuus, kohtuus. Mietin, menisinkö takaisin sänkyyn vaikka lukemaan. Kyllä Jeeves hoitaa on luennassa. Kahtena tai kolmena iltana olen sitä lukenut, enkä ole päässyt kovinkaan pitkälle. Ja siis ihan siitä syystä, että lukeminen (vaikka olisi ihan mielenkiintoistakin luettavaa) on tehokas unilääke. Olen saanut taistella pysyäkseni hereillä niin, että olen saanut luettua sopivaan katkokseen asti. Joten en ole sen takia tahtonut jatkaa sen lukemista liian väsyneenä tai myöhään, jotta edistyisin siinä edes joskus. Ja pelkään myös menettäväni paljon, kun luen sitä niin tokkurassa. Mutta nyt tuntuu siltä, että se saattaisi olla ainut asia mikä saa minut uneen.