Suurin osa viikonlopusta ja alkuviikko on mennyt lähinnä harakoille. Ainakin mitä tulee kotitöihin. Toki jotain pientä olen saanut aikaiseksi, mutta en sellaisella innolla ja vauhdilla kuin viime loppuviikosta. Ensinnäkin mies oli perjantaina pakkopekkasella. Silloin sain vielä suht kivasti aikaiseksi päivällä. Illansuussa käytiin kirjastossa porukalla. Menomatkalla kun maisema oli valkoinen ja talvinen, kuuntelimme Iskelmää, ja jossain vaiheessa kuulutettiin että seuraava kappale on kesäisempi Mamban "Vielä on kesää jäljellä", johon poika tokaisi takapenkiltä merkitsevään äänensävyyn "Joo!". Repesimme kaikki.
Lauantainakin sain vielä jotain järkevää ja näkyvää aikaiseksi, kun perheestä muut oli kahtaalla muualla maailmalla.
Sunnuntaina sitten en tehnyt juuri mitään. Puolikas päivästä meni kaupoilla. Piti löytää pojalle kengät (lenkkarityyliset nilkan yli yltävät vedenpitävät karvavuorettomat joihin mahtuu villasukka - omia vaatimuksia, ei kenenkään muun, ovat mahdollisimman monikäyttöiset pitkälle kevääseen asti ja vähentävät, melkein kokonaan poistavat kumisaappaiden tarpeen). Kauppareissun päätteksi mies alkoi näyttää tympääntyneeltä - mutta ei se sitä ollutkaan, vaan huonoa oloa. Kotiin päästyä miehellä olikin sitten jo 38 astetta kuumetta, myöhemmin illalla jo yli 39. Joten pitkä viikonloppu jatkui miehen osalta parin päivän sairaslomalla. Ja kun mieskin vain oli ja löhösi, minä olin ja löhösin mukana. No, saatiin aika tehokkaasti tyhjennettyä siinä samalla digiboksin kovalevyä, ettei se nyt ihan "hukkaan" se aika mennyt.
Sain mieheltäkin lupauksen aikaiseksi, toivotaan että se pitää. Hän lupasi tehdä reissun kaatopaikalle viimeistään perjantaina. Meillä on jonkin verran elektroniikkaromua ja aika tavalla ongelmajätettä.
Mulla ja pojalla piti olla hiusten leikkuu jo joskus lokakuussa. Mutta tulin juuri silloin kipeäksi, ja uutta aikaa ei saatu vaan varattua. No nyt sitten alkoi jo olla yhdestoista hetki: kaikki joulukuun juhlat ja riennot pukkaa päälle ja olen näillä kylmillä ilmoilla menettänyt täysin hermoni silmillä roikkuviin, ympärillä liehuviin sähköisiin hiuksiini. Joten maanantaina menemme yhtä aikaa kynittäviksi pojan koulupäivän jälkeen. Mietin vielä omaa päätäni, kokeilenko jotain uutta, vai vienkö vain mukana sen yhden ja saman valokuvan, että tällainen kiitos.
Eilen sänkyynnyin jo yhdentoista jälkeen. Aika hyvissä ajoin mielestäni. Tein japanilaista ristikkoa kunnes silmät lupsuivat, sitten yritin unta. Ja pah, ajatukset lenteli liikaa, joten hetken pyörittyäni otin ristikon uudelleen mietintään ja tein sitä kunnes taas ei silmät pysyneet kiinni. Siinä vaiheessa sitten päätin, että en ajattele enää mitään, jätän ajtukset seuraavaan päivään. Kello taisi olla jo yli kaksi, mutta tällä kertaa uni löysi minut melko pian. Aamulla sitten tyttö paukauttaa meidän huoneeseen jonkun univiikko -lappusen kanssa joka pitäisi kuitata nähdyksi. Sen jälkeen en sitten saanutkaan unta, koska näin taas tarpeelliseksi ojennella, ohjailla ja hoputella lapsia aamutoimissaan. Nyt väsyttää. Aamukahvikin on jo juotu, mutta ei se paljon tainnut auttaa. Katsotaan mitä jaksan saada tänään aikaiseksi. Toivottavasti nyt edes jotain. Olisi sääli, jos hyvin alkanut raivaus- ja siivousvimma nyt lopahtaisi täysin.
No, kyllä mä jo jotain sainkin aikaiseksi. Laitoin pyykkikoneen jota ennen putsasin pesuainelokeron. Mutta, toivotaan että pyykkikoneen tyhjennys ja mahdollinen uudelleentäyttö ei jää tämän päivän ainoiksi kotihommiksi.
Suihku voisi piristää. Harkitsen asiaa.
Lauantainakin sain vielä jotain järkevää ja näkyvää aikaiseksi, kun perheestä muut oli kahtaalla muualla maailmalla.
Sunnuntaina sitten en tehnyt juuri mitään. Puolikas päivästä meni kaupoilla. Piti löytää pojalle kengät (lenkkarityyliset nilkan yli yltävät vedenpitävät karvavuorettomat joihin mahtuu villasukka - omia vaatimuksia, ei kenenkään muun, ovat mahdollisimman monikäyttöiset pitkälle kevääseen asti ja vähentävät, melkein kokonaan poistavat kumisaappaiden tarpeen). Kauppareissun päätteksi mies alkoi näyttää tympääntyneeltä - mutta ei se sitä ollutkaan, vaan huonoa oloa. Kotiin päästyä miehellä olikin sitten jo 38 astetta kuumetta, myöhemmin illalla jo yli 39. Joten pitkä viikonloppu jatkui miehen osalta parin päivän sairaslomalla. Ja kun mieskin vain oli ja löhösi, minä olin ja löhösin mukana. No, saatiin aika tehokkaasti tyhjennettyä siinä samalla digiboksin kovalevyä, ettei se nyt ihan "hukkaan" se aika mennyt.
Sain mieheltäkin lupauksen aikaiseksi, toivotaan että se pitää. Hän lupasi tehdä reissun kaatopaikalle viimeistään perjantaina. Meillä on jonkin verran elektroniikkaromua ja aika tavalla ongelmajätettä.
Mulla ja pojalla piti olla hiusten leikkuu jo joskus lokakuussa. Mutta tulin juuri silloin kipeäksi, ja uutta aikaa ei saatu vaan varattua. No nyt sitten alkoi jo olla yhdestoista hetki: kaikki joulukuun juhlat ja riennot pukkaa päälle ja olen näillä kylmillä ilmoilla menettänyt täysin hermoni silmillä roikkuviin, ympärillä liehuviin sähköisiin hiuksiini. Joten maanantaina menemme yhtä aikaa kynittäviksi pojan koulupäivän jälkeen. Mietin vielä omaa päätäni, kokeilenko jotain uutta, vai vienkö vain mukana sen yhden ja saman valokuvan, että tällainen kiitos.
Eilen sänkyynnyin jo yhdentoista jälkeen. Aika hyvissä ajoin mielestäni. Tein japanilaista ristikkoa kunnes silmät lupsuivat, sitten yritin unta. Ja pah, ajatukset lenteli liikaa, joten hetken pyörittyäni otin ristikon uudelleen mietintään ja tein sitä kunnes taas ei silmät pysyneet kiinni. Siinä vaiheessa sitten päätin, että en ajattele enää mitään, jätän ajtukset seuraavaan päivään. Kello taisi olla jo yli kaksi, mutta tällä kertaa uni löysi minut melko pian. Aamulla sitten tyttö paukauttaa meidän huoneeseen jonkun univiikko -lappusen kanssa joka pitäisi kuitata nähdyksi. Sen jälkeen en sitten saanutkaan unta, koska näin taas tarpeelliseksi ojennella, ohjailla ja hoputella lapsia aamutoimissaan. Nyt väsyttää. Aamukahvikin on jo juotu, mutta ei se paljon tainnut auttaa. Katsotaan mitä jaksan saada tänään aikaiseksi. Toivottavasti nyt edes jotain. Olisi sääli, jos hyvin alkanut raivaus- ja siivousvimma nyt lopahtaisi täysin.
No, kyllä mä jo jotain sainkin aikaiseksi. Laitoin pyykkikoneen jota ennen putsasin pesuainelokeron. Mutta, toivotaan että pyykkikoneen tyhjennys ja mahdollinen uudelleentäyttö ei jää tämän päivän ainoiksi kotihommiksi.
Suihku voisi piristää. Harkitsen asiaa.
Kommentit