Miksi aamun pimeys on vaikeampi ja masentavampi asia kuin illan pimeys? Minulle se ainakin on. Voin ihan surutta touhuta ja elellä ja olla pimeässä illassa, mutta kun herää aamulla niin aikaisin, että vielä on pimeää ulkona, on olo jotenkin vaikeampi?
Mulla on taas ajautunut päivärytmi ihan vinksalleen. Olen mennyt joskus yöllä myöhään (kahden - kolmen aikoihin viimeyönä) nukkumaan ja herään vasta joskus kymmenen yhdentoista tienoilla. Tänään ajattelin kuitenkin taas ohjailla rytmiä oikeampaan suuntaan ja nousin jo ennen kahdeksaa. Silloin nouseminen ei onneksi lyhyistä yöunista huolimatta ollut mitenkään ylivoimaista. Mutta nyt, kun olen ollut jo jonkin aikaa hereillä ja ulkona olevan pimeyden (nojoo, hämärän) aistii suljetuista verhoista huolimatta, on jotenkin masentavaa. Ja huomenna (viimeinen mahdollisuus) olisi määrä olla itsekin jo tähän aikaan matkalla kaupungille jouluostoksille. Tänään olen liian väsynyt, mutta jos nyt valvon pitkän päivän jonnekin iltakymmeneen tai yhteentoista, luulisi unen tulevan suhteellisen pian peiton alle pujahdettua joten sellaisen seitsemän ja kahdeksan välillä tapahtuvan herätyksenkin pitäisi olla suhteellisen helppo asia ja asioinnin tapahtuvan pirteämmässä olotilassa.
Tänään ajattelin keskittyä siihen askarteluprojektiini (viimeiset hetket käsillä siinäkin), toisen projektin viimeistelyyn ja kodin kunnossapitoon (tai siis kuntoonsaattamiseen). Ja illalla olisi lapsilla vielä koulun joulujuhlatkin. Katsoo jaksanko raahautua, sillä mikäli olen oikein ymmärtänyt, ei kumpikaan lapsi kuitenkaan ole esiintymässä. Lapsille juhla on kuitenkin pakollinen, normaalia kouluaikaa. Ja kuinkas ollakaan, heillä on juhlat eri aikaan. 1., 3. ja 5. luokat menee omaan aikaansa ja 2., 4. ja 6. luokat omaan aikaansa.
Joulustressiä ei oikeastaan vieläkään ole, vaikka vähän kiirempi olotila jo onkin. Se toivelista ei ole vieläkään valmis, mutta ei sitä ideaa ole vielä kuopattu. Jää vain lyhyempi aika toteuttaa niitä. Josko saisi toteutuksen alkamaan viimeistään viikonlopusta.
Nyt yritän käynnistellä moottoreitani ja ryhtyä toimeen. Aikaa on vain kaksi ja puoli tuntia, ennenkuin lapset pukkaa taas ovesta sisälle.
Mulla on taas ajautunut päivärytmi ihan vinksalleen. Olen mennyt joskus yöllä myöhään (kahden - kolmen aikoihin viimeyönä) nukkumaan ja herään vasta joskus kymmenen yhdentoista tienoilla. Tänään ajattelin kuitenkin taas ohjailla rytmiä oikeampaan suuntaan ja nousin jo ennen kahdeksaa. Silloin nouseminen ei onneksi lyhyistä yöunista huolimatta ollut mitenkään ylivoimaista. Mutta nyt, kun olen ollut jo jonkin aikaa hereillä ja ulkona olevan pimeyden (nojoo, hämärän) aistii suljetuista verhoista huolimatta, on jotenkin masentavaa. Ja huomenna (viimeinen mahdollisuus) olisi määrä olla itsekin jo tähän aikaan matkalla kaupungille jouluostoksille. Tänään olen liian väsynyt, mutta jos nyt valvon pitkän päivän jonnekin iltakymmeneen tai yhteentoista, luulisi unen tulevan suhteellisen pian peiton alle pujahdettua joten sellaisen seitsemän ja kahdeksan välillä tapahtuvan herätyksenkin pitäisi olla suhteellisen helppo asia ja asioinnin tapahtuvan pirteämmässä olotilassa.
Tänään ajattelin keskittyä siihen askarteluprojektiini (viimeiset hetket käsillä siinäkin), toisen projektin viimeistelyyn ja kodin kunnossapitoon (tai siis kuntoonsaattamiseen). Ja illalla olisi lapsilla vielä koulun joulujuhlatkin. Katsoo jaksanko raahautua, sillä mikäli olen oikein ymmärtänyt, ei kumpikaan lapsi kuitenkaan ole esiintymässä. Lapsille juhla on kuitenkin pakollinen, normaalia kouluaikaa. Ja kuinkas ollakaan, heillä on juhlat eri aikaan. 1., 3. ja 5. luokat menee omaan aikaansa ja 2., 4. ja 6. luokat omaan aikaansa.
Joulustressiä ei oikeastaan vieläkään ole, vaikka vähän kiirempi olotila jo onkin. Se toivelista ei ole vieläkään valmis, mutta ei sitä ideaa ole vielä kuopattu. Jää vain lyhyempi aika toteuttaa niitä. Josko saisi toteutuksen alkamaan viimeistään viikonlopusta.
Nyt yritän käynnistellä moottoreitani ja ryhtyä toimeen. Aikaa on vain kaksi ja puoli tuntia, ennenkuin lapset pukkaa taas ovesta sisälle.
Kommentit