Vajaa tunti sitten istuin vielä tässä koneella, nyt olen takaisin kelan reissulta (ja ihan jalan + bussilla menin). Ei ollut ollenkaan jonoa, käynti meni sujuvasti, mitään ei ainakaan siinä tarkastellessa puuttunut ja kaikki oli hakemuksen suhteen ok. Kahdesta kolmeen viikkoon on kuulemma käsittelyaika, joten jos hyvin käy, saattaa rahaa sieltä tulla jo jouluksi.

Ei näköjään paljon vaadita minun hyvään ja tyytyväiseen oloon. Eilen sain miellyttävää sähköpostia ja olin poikkeuksellisen ahkera, tänään on takana onnistunut ja sujuva Kelan reissu. Mieli on jotenkin kovin korkealla. Liian korkealla, sillä pelkään, että pudotus on taas liian kivulias, kun jotain ikävää tulee eteen (kuten muutaman tunnin päästä pojan todistus - toisaalta, osaan jo odottaa suuria pudotuksia numeroissa, joten en varmaan putoa valtavan lujaa).

Kunhan tänään saan edes pakolliset aikaiseksi, olen ihan tyytyväinen itseeni. Ompeluhommia lähinnä. Niistä en kyllä kovin tykkää, siis tämän sortin ompeluhommista. Kun tarttis saada kiinnitettyä muutama merkki, ja mielellään suoraan eikä vinoon, niin plaah. Mutta pakko mikä pakko.

Keittäiskö itselleen kupin kahvia?