Vuodenvaihteen tienoilta asti on jotenkin päivät vaan menneet omalla painollaan, ja lähes kaikki paitsi tietokone, käsityöt ja televisio ovat vaan seisseet. Oli todellakin sellainen vaihe, ettei saanut mitään oikein aikaiseksi, ei huvittanut pätkääkään ja sitä vaan olla möllötti. Ja vaikka lapset palasivat jo keskiviikkona arkirytmiin, itse en saanut oikein mitään rytmiä päivään. Moni asia alkoi palata väärällä tavalla ennalleen.
Tämä aamu e tuntunut aluksi yhtään sen kummemmalta. Mutta päätin kuitenkin laittaa sähköpostia yhdestä tärkeästä asiasta heti aamutuimaan. Ja sitten notkuin blogeja lukien, kunnes sähköpostiini, jossa en muuten ollut tullut ilmoittaneeksi puhelinnumeroa, vastattiin puhelulla. Sain tietää, että edellinen puheluni kyseiseen puljuun (TE-toimistoon) oli hoidettu ilmeisen väärin. Ei oltu kyselty hetua ja kirjattu soittoani mitenkään edes ylös ja ihan väärää informaatiotakin olin saanut. Ja mikä tärkeintä asia hoitui eteenpäin ja sain tarvittavat tiedot.
Se puhelu vaikutti mielenkiintoisesti: ensin olin levoton, enkä oikein tiennyt mitä olisin tehnyt. Sitten päätin tehdä jotain, jonka kuitenkin lykkäsin siihen että olen tehnyt yhden toisen homman ensin, mutta sen homman tehtyäni jotenkin tehtävät vain seurasivat toinen toisiaan, ja sain muutamiakin hyödyllisiä asioita hoidettua. Ja lopulta en tehnytkään sitä mitä aluksi meinasin, mikä on oikeastaan ihan hyväkin asia.
***
Meillä tarttis olla joku valvontakamera tossa meidän ovella. Vaikka sellainen automatiikka joka ottaa valokuvan automaattisesti kun joku painaa ovkelloa ja räväyttää sen kuvan suoraan tietokoneruudulle. Yleensä meillä on ainakin yksi tietokone kerrallaan päällä, vaikkei kukaan sillä juuri sillä hetkellä mitään tekisikään. Sais meinaan naamatauluja talteen ja vois katsoa onko kyseessä aina sama kiusanhenki joka käy pilasoittamassa ovikelloa. Ne ottaa päähän.
***
Sain eilen virkattua miehen ensimmäisen tossun valmiiksi - on se kyllä koomisen näköinen, puoli metriä pitkä ja 20 senttiä leveä. Aloitin myös toista tossua. Jollen pahasti kyllästy virkkaamaan on miehellä tossut jo viimeistään sunnuntaina.
Tämä aamu e tuntunut aluksi yhtään sen kummemmalta. Mutta päätin kuitenkin laittaa sähköpostia yhdestä tärkeästä asiasta heti aamutuimaan. Ja sitten notkuin blogeja lukien, kunnes sähköpostiini, jossa en muuten ollut tullut ilmoittaneeksi puhelinnumeroa, vastattiin puhelulla. Sain tietää, että edellinen puheluni kyseiseen puljuun (TE-toimistoon) oli hoidettu ilmeisen väärin. Ei oltu kyselty hetua ja kirjattu soittoani mitenkään edes ylös ja ihan väärää informaatiotakin olin saanut. Ja mikä tärkeintä asia hoitui eteenpäin ja sain tarvittavat tiedot.
Se puhelu vaikutti mielenkiintoisesti: ensin olin levoton, enkä oikein tiennyt mitä olisin tehnyt. Sitten päätin tehdä jotain, jonka kuitenkin lykkäsin siihen että olen tehnyt yhden toisen homman ensin, mutta sen homman tehtyäni jotenkin tehtävät vain seurasivat toinen toisiaan, ja sain muutamiakin hyödyllisiä asioita hoidettua. Ja lopulta en tehnytkään sitä mitä aluksi meinasin, mikä on oikeastaan ihan hyväkin asia.
***
Meillä tarttis olla joku valvontakamera tossa meidän ovella. Vaikka sellainen automatiikka joka ottaa valokuvan automaattisesti kun joku painaa ovkelloa ja räväyttää sen kuvan suoraan tietokoneruudulle. Yleensä meillä on ainakin yksi tietokone kerrallaan päällä, vaikkei kukaan sillä juuri sillä hetkellä mitään tekisikään. Sais meinaan naamatauluja talteen ja vois katsoa onko kyseessä aina sama kiusanhenki joka käy pilasoittamassa ovikelloa. Ne ottaa päähän.
***
Sain eilen virkattua miehen ensimmäisen tossun valmiiksi - on se kyllä koomisen näköinen, puoli metriä pitkä ja 20 senttiä leveä. Aloitin myös toista tossua. Jollen pahasti kyllästy virkkaamaan on miehellä tossut jo viimeistään sunnuntaina.
Kommentit