Tarvitsen ajankulua - juuri tämänkaltaista ajankulua, jossa kirjoitan oman aikani kulumisesta. Tiedän, minun piti vasta tulla seuraavaksi illalla, kun kaikki päivän jännitys on ohi. Mutta kun ei malta pysyä pois.

***

Kirjallinen osuus on valmis. Vielä se odottaa tulostamista, mutta tulostan sen vasta ihan viimehetkillä. Odotan, jos siihen tulee jotain lisäämistä, tai siis odotan lähinnä sitä, mitä siihen lopulta vielä lisään. Pientä viimehetken siloittelua se kaipaa. Oikoluin sen jo kerran, tein korjauksia. Pyrin oikolukemaan sen vielä toistamiseen.

Suulliseen osuuteen on rekvisiittaa jo valmisteltu, pään sisällä yritetty pistää asioita järjestykseen, tehty kirjallinen muistilista (joka sekin odottelee mahdollisia lisäyksiä ja tulostamista), puhuttu itsekseen jonkun verran, henkisesti valmistauduttu yleisöön (4 henkeä) joka on kyllä aika pelottava (miesopettaja, 2 miespuolista kanssaopiskelijaa ja yksi itänaapurista maahanmuuttanut naispuolinen kanssaopiskelija). Pesullakin kävin, vielä pitää vähintäänkin pukeutua siististi ja vähän maalata naamaa. Ja miettiä läpi koko suullisen osuuden kulku, järjestys, faktat jne...

Vajaat 5 tuntia aikaa. En panikoi, sillä ei ole ainakaan vielä mitään syytä paniikkiin, mutta jännittää. Itse asiassa jännitys on kasvanut aamusta, silloin en jännittänyt juuri ollenkaan. Kuinka hermostunut mahdankaan olla neljän tunnin päästä, hyvä jos pysyn housuissani (kuvainnollisesti, te likaisen mielikuvituksen omaavat lukijani, kuvainnollisesti).

***

Sitä voisi vaikka keittää kupposen kahvia. Ja syödä jotain. Ja lopettaa täällä blogissa jaarittelun. Palaan kuitenkin vielä illalla, se on 99 prosenttisen varmaa.